VR-konsernista putosi tiistaina kaksi täysin yllättävää tiedotetta. Ensin konsernin hallituksen puheenjohtaja Antti Lagerroos ilmoitti jättävänsä tehtävänsä, ja heti perään saman kertoi pääjohtaja Henri Kuitunen.
Molemmat erosivat omasta aloitteestaan. Lagerroos ei ehtinyt olla tehtävässään vuottakaan. Pitkän linjan rautatieläinen Kuitunen sen sijaan oli pääjohtajana 12 vuotta, mutta ei ole vielä eläkeiässä.
Tällainen kaksoisero huipulta on yritysmaailmassa kovin harvinaista. VR:n hallitus on tosin viime vuosina ollut tuulinen paikka, ja Lagerroos sanookin tiedotteessaan suoraan, että hallituksella on liian vähäiset vaikutusmahdollisuudet yhtiön kannalta keskeisiin päätöksiin.
Molemmat miehet listaavat, että suhteet VR:n sisäisiin elimiin ja ministeri Jyri Häkämieheen ovat olleet erinomaiset. Häkämies vastaa hallituksessa valtionyhtiöistä. Sen sijaan he eivät edes mainitse liikenneministeri Anu Vehviläistä, jonka alaan junaliikennekin kuuluu.
Rivien välistä voi näin ehkä lukea, mistä suunnasta yllättävän eron motiiveja voisi hakea. Jossain sukset ovat joka tapauksessa menneet pahasti ristiin.
Viime kädessä VR:n toiminta on kiinni siitä, millaisilla raiteilla junat voivat ajaa. Se asia on ennen muuta liikenneministeriön ja koko valtion budjetin käsissä. Pohjanmaan radan peruskorjauksen liika venyminen on paljon puhuva esimerkki.
Sinänsä VR on viime ajat ollut myötätuulessa. Liikenteen kasvu on ollut vahvaa ja tulos ennätysluokkaa.
Talouden käänne voi vähentää tavarakuljetuksia, mutta henkilöliikenteessä ei hyvälle menolle näy jarruja. Kuvaava esimerkki on, että matkustajamäärä Oulun ja Helsingin välillä on kasvanut neljänneksellä viime vuodesta. Tämä siitä huolimatta, että aikataulut ovat hidastuneet ja että kesän ratatyöt pakottivat osalla junavuoroista hyppäämään välillä bussiin.
Lahden oikorata selittää Helsingin lähiliikenteen ja Itä-Suomeen suuntautuvan junamatkailun kasvua, mutta Oulun ja Helsingin välillä ei ole muita uusia kilpailuetuja kuin yksi parempi yöjuna. Samaan aikaan lentojen kysyntä on hiipunut ja polttoaineen hinta on karsinut autoilua.
Juuri tällaisella välillä siirtyminen junaan on oireellista. Ympäristöarvojen tärkeys on kasvussa. Jos VR pitää hintapolitiikkansa maltillisena, se voi vielä parantaa kilpailuetuaan. Tosin silloin on kyettävä myös palvelutason säilyttämiseen.
paakirjoitus@kaleva.fi