VR-konserni osoitti luovaa ongelman ratkaisukykyä päättäessään, että se alkaa rahoittaa Pohjanmaan radan peruskorjausta Oulun ja Seinäjoen välillä. Tuo rahoitus tulee tarpeeseen, koska valtion budjetissa työhön varattu 40 miljoonaa euroa ei riitä töiden jatkamiseen tulevan kesän jälkeen. Töiden katkeaminen olisi taas sietämätön vaihtoehto sekä matkustajille että VR:lle.
Päätös on poikkeuksellinen, mutta niin ovat myös radan kunto ja valtion liikennerahoista päättävien henkilöiden kovakorvaisuuskin. On pakko olettaa, ettei valtiovarain- eikä liikenne- ja viestintäministeriössä suuremmin seurata muun maan viestimiä. Kun pohjoinen rata on poissa silmistä, se on myös poissa mielestä.
Vai onko joku nähnyt tämän kevään routavauriokaudella junamatkustajien joukossa edes yhden ministerin tai liikenneväylien rahoituksesta vastaavan korkean virkamiehen esimerkiksi Kokkolan ja Oulun välillä? Kyyti viittäkymppiä kolistelevassa junassa, jonka huippunopeus voisi olla 200 kilometriä tunnissa, ja reilu myöhästyminen tärkeästä palaverista voisi olla silmiä avaava kokemus.
VR:n ratkaisussa voi nähdä taktikointia siinä, että vastapalveluksena se toivoo saavansa olla rauhassa henkilöliikenteen kilpailulta kymmenen vuotta. Kilpailun puute on kuitenkin pieni yhteiskunnallinen ongelma verrattuna siihen, että maan tärkeimmän radan rappeutumisen annettaisiin jatkua.
Meteli Pohjanmaan radan puolesta voi pääkaupungissa kuulostaa iänikuiselta pohjoisen Suomen rutinalta. Kannattaa siksi huomata, että myös VR-konsernin toimitusjohtaja Mikael Aro luonnehti Oulun-Seinäjoen väliä tärkeimmäksi käynnissä olevaksi ratahankkeeksi. Tältä taustalta poliittisten päättäjien nuivuus on erityisen outoa.