Uudenkadun varressa ollut VPK:n vanha koristeellinen puurakennus purettiin keväällä 1976. Paikalle rakennettiin kerrostalo kiinteistö Oy Säästö-Ruutta, jossa nyt on vuokralaisena kaupungin tekninen keskus.
Talon vihkiäisjuhla oli helmikuussa 1898. Pakollisen yleisen palokunnan rinnalle vuonna 1874 perustettu vapaaehtoinen palokunta oli halunnut oman talon, sillä palonsammutuksen lisäksi VPK teki paljon muutakin. Sillä oli muun muassa oma kirjasto, kuoro ja soittokunta.
Uuden talon salia käytettiin myös Oulun ensimmäisten "elävien valokuvien" näyttämiseen, sillä sali oli Seurahuoneen eli nykyisen kaupungintalon ja Maneesin salin jälkeen Oulun suurin.
Politiikkaakin VPK:n tiloissa tehtiin, sillä vuonna 1906 siellä perustettiin maalaisliitto.
Vuosisadan vaihteen sveitsiläistyyliä eli nikkarityyliä edustavan talon monimuotoiset koristeet saatiin aikaa höylän ja sahan avulla ja maalattiin korostukseksi vaaleaa seinäpintaa tummemmiksi.
VPK:n talon suunnitteli rakennusmestari J. W. Lillqvist, joka myös valvoi rakentamista. Lillqvist oli omana aikanaan ilmeisen suosittu suunnittelija, sillä hänellä oli Oulussa lukuisia muitakin kohteita kuten Kajaanintullin koulun päärakennus (1893), jota VPK:n talo muistuttaa.
Palokunnan sali oli suosittu, koska se koettiin puolueettomaksi paikaksi - toisin kuin seurahuone tai työväentalo. Esitystilassa oli lähes 400 katsojapaikkaa, ja myöhemmin salia vielä laajennettiin.
Aluksi kiertävien elokuvaesittäjien filmit olivat parin minuutin mittaisia tapahtumanpätkiä. Elokuvia katsellessa oli turvallinen olo, vaikka herkästi syttyvä filmi olisi välillä roihahdellut liekkeihin: apu oli lähellä.
VPK oli 1910-luvun alussa oman ilmoituksensa mukaan "Oulun todellisesti suurin ja ehdottomasti etevin elävien kuvien teatteri".
Elokuvaesitykset olivat vapaapalokunnan merkittävin tulonlähde maailmansodan alkuvuosiin asti.
VPK teatterin nimi oli 1910-luvulla Germania ja Kino Aula 1930-luvulla.
VPK:n talon paikalle rakennettiin arkkitehtitoimisto Savolainen & Torvikosken suunnittelema kiinteistö Oy Säästö-Ruutta.
Rakennus on yhtä korkea kuin viereinen talo, ja sen julkisivuissa on käytetty muun muassa Lapin marmoria. Yhdessä näiden rakennusten seinämä muodostaa vastaparin Letkunpuiston toisella puolella olevalle Valkealinnalle.
Sarja kertoo kymmenen oululaisen talon tarinan. Kirjoittaja on arkki- tehtiopiskelija. Yliopiston lisäksi mukana on ollut Pohjois-Pohjanmaan museo. Sarjan edelliset osat: Pakon talo 19.6. ja Katri Antellin puinen kahvilarakennus 27.6.