Euroopan komission seuraavan johtajan Ursula von der Leyenin tilanne poikkeaa hänen edeltäjästään Jean-Claude Junckerista. Kun keskustaoikeisto ja sosiaalidemokraatit sopivat vuoden 2014 eurovaalien jälkeen Junckerin puheenjohtajuudesta, tämän vuoden eurovaaleissa sinipuna menetti enemmistön Euroopan parlamentissa.
Lisäksi tänä vuonna jouduttiin valitsemaan komission lisäksi Euroopan keskuspankin ja Eurooppa-neuvoston johtajat sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. EU-maiden johtajista koostuva Eurooppa-neuvosto päätti monta päiväkausia kestäneessä maratonkokouksessa kaikki nimitykset.
Sekavien öiden seurauksena neuvosto joutui lopulta ohittamaan eurovaalien kärkiehdokkaat. Neuvoston ja parlamentin välille syntyi sekava riita, jonka seurauksena Ville Niinistö ja Silvia Modig äänestivät yhdessä Laura Huhtasaaren ja Teuvo Hakkaraisen kanssa von der Leyeniä vastaan. Hän joutui turvautumaan esimerkiksi Viiden tähden liikkeeseen sekä monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautuvien Itä-Euroopan maiden meppeihin. Lopulta von der Leyen valittiin komission johtoon niukalla 9 äänen enemmistöllä.
Sinipunan romahduksen ja uusien lojaalisuussuhteiden vuoksi von der Leyenin politiikka tulee poikkeamaan keskeisesti Junckerin komissiosta. Uusi komissio pyrkii sisäisten konfliktien sijaan kasvattamaan EU:n globaalia merkitystä. Linjamuutos ilmentää Ranskan presidentti Emmanuel Macronin geopoliittisia mieltymyksiä Euroopasta suvereenina toimijana.
Ensinnäkin von der Leyen tulee todennäköisesti katsomaan oikeusvaltioperiaatteen rikkomista läpi sormien. EU:n laajenemisesta vastaavaksi komissaariksi on ehdolla László Trócsányi, joka Unkarin oikeusministerinä oli vastuussa niistä laeista, jotka ajoivat EU:n ja Unkarin törmäyskurssille – Frans Timmermansin toimiessa oikeusvaltiosta vastaavana komissaarina.
Von der Leyenin suhtautuu maahanmuuttoon turvallisuuskysymyksenä ja päätös tehdä salkku “eurooppalaisen elämänmuodon suojelemiseksi” kertoo, että retoriikassa peesataan oikeata laitaa. Jutta Urpilaisen vähätelty kumppanuussalkku pyrkii pitämään hyvät välit Pohjois-Afrikan uusiin johtajiin, joiden EU toivoo pitävän pakolaiset Afrikan puolella.
Komissio ei kaihda kovia keinoja, jos pakolaiset pyrkivät taas Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan. Euroopan kosmopoliittisuus pysähtyy Euroopan ulkorajoille. Radikaali oikeisto on voittanut maahanmuuttoon liittyvän kulttuurisodan.
Ursula von der Leyen viestii talouspolitiikan jonkinasteista suunnanmuutosta. Von der Leyen antoi Italialle budjettikomissaarin salkun ja tehtäväksi uudistaa budjettisääntöjä sekä löytää niistä porsaanreikiä mahdollisimman elvyttävän finanssipolitiikan löytämiseksi. Toisin sanoen konfliktit Italian alijäämistä vähenevät. Lisäksi komissio pyrkii aloittamaan 1000 miljardin suuruiset ilmastoinvestoinnit Euroopan tekemiseksi hiilineutraaliksi 2050 mennessä.
Nämä ovat positiivisia kehityksiä, sillä finanssipolitiikka on ollut Euroopassa liian kireää. Euroopan keskuspankin väistyvä johtaja Mario Draghi sanoi torstaina toiseksi viimeisessä tiedotustilaisuudessaan, että suurin osa Euroopan elpymisestä ja melkein 11 miljoonaa uutta työpaikkaa ovat EKP:n rahapolitiikan ansiota. Draghi sanoi, että Saksan, Hollannin ja muiden ylijäämämaiden on alettava vetää euroaluetta aktiivisella finanssipolitiikalla.
Euroopan unioni on kuitenkin valtioiden liitto, eikä liittovaltio. Tämä tarkoittaa, että EU ainoastaan koordinoi jäsenmaiden talouspolitiikkaa. EU ei voi verottaa ja sen budjetti on vain 1 prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vaikka von der Leyen kannustaa talouspoliittiseen suunnanmuutokseen, varsinainen muutos on jäsenmaiden vastuulla.
EKP voi toimillaan estää rahaliiton hajoamisen, mutta se ei voi vastata kauppasotiin tai globaaleihin rakennemuutoksiin. Saksa on kuullut seireenien huudon ja sen tulee päättää, pitäytyykö se perustuslakiinsa kirjaamassa velkajarrussa ja ajautuu taantumaan Odysseuksen tavoin tolppaan sidottuna.
Mikäli jäsenmaat pysyvät passiivisina, EKP ja sen tuleva johtaja Christine Lagarde joutuvat jälleen pelastamaan euron ja sen poliitikot.
Von der Leyenin komissio on aikamme kuva. Se lupaa muutosta, mutta se on hutera. Koska von der Leyenillä ei ole takanaan sinipunaa, sen toiminta perustuu uudenlaiseen logiikkaan oikeiston ja vasemmiston sekä liberaalien ja konservatiivien välillä.
Von der Leyen joutuu hakemaan tuen vuoroin tahoilta, jotka ovat keskenään poliittisia vihollisia. Von der Leyen pyrkii ylittämään Euroopan jaot, mutta sen toiminnassa on mukana jatkuva kulttuurisodan siemen.
Onko Saksa valmis saksalaisen von der Leyenin muutokseen?
Antti Ronkainen on poliittisen talouden tutkija Helsingin yliopistossa.