Oulu
Kymmenen metrin korkeudessa keikkuva hyppylava näyttää kauhean korkealta. Viisi metriäkin on jo sellainen, että pitäisi kerran jos kaksikin miettiä, uskaltaisiko sieltä ponnistaa. Metrin korkeudelta nyt jo ehkä.
Oulun Uimarit -73:n (OU-73) uimahyppääjien päätä ei heikota. Perjantai-iltana Raksilan uimahallissa pidetyssä volttikisassa hyppääjät eivät kauaa lavan reunalla keikkuneet, kun alhaalla vesi jo pärskähti. Veteen sukellettiin etuperin ja takaperin, kädet levällään, jalat levällään ja kaverin kanssa tai ilman. Aikaa oli viisitoista minuuttia ja jokainen voltti laskettiin. Vesipetojen seassa sukkuloi pirteä vihreäuimalakkinen punapää, neiti Alma Unelma Uppiniska.
"Nuorin hyppääjistä on yhdeksän vuotta ja vanhimman ikää ei kysytä, koska se olen minä", uimahyppääjien emo jutteli. Vuosikaudet, vai liekö jo kymmenet, hyppineen Alman selässä ei vieläkään ollut havaittavissa eviä, vaikka luulisi jatkuvassa vedessä oleilun näkyvän muussakin kuin solakassa varressa.
Uimahypyissä kaikki on kiinni tekniikasta ja tiukkuudesta. Luulisi, että veteen alastulo sattuu, mutta niin ei käy, jos oivaltaa hyppyjujut. "Pitää pystyä jännittämään vartaloa oikealla tavalla. Silloin ei satu yhtään", Alma opastaa. Neljä vuotta uimahyppyjä harrastanut Konsta Ojamaa ,13, tosin tunnustaa, että joskus on maha ollut hyvinkin punaisena.
"On vain harjoiteltava ahkerasti. Ensin hyppimällä ja lähtöjä ottamalla altaan reunalta ja sitten pikkuhiljaa ylempää ja ylempää", OU-73:n kilparyhmään kuuluva Konsta tietää. Hän harjoittelee peräti kuusi kertaa viikossa ja 2,5 tuntia kerrallaan!
Henry Himanen, 13, ja Vili Lauri, 14, ovat harjoitelleet hiukan vähemmän, mutta hyppykärpänen on heitäkin puraissut. Pojista tärkeintä on se, että on hauskaa. Hauskuutta riitti ainakin perjantai-iltana, jolloin viidentoista minuutin aikana nähtiin peräti 605 volttia.