Näky on vaikuttava. Hilla Päkkilä, 15, esittelee ensin vaativan akrobatiasarjan permannolla ja hetkeä myöhemmin hän on jo korkeuksissa joukkuekaveriensa kannattelemana. Kun Northern Lightsin Timanttien pyramidi on valmis, Päkkilä venyttää vielä toisen jalan päänsä viereen samaan tapaan kuin Kiira Korpi taitoluistelukilpailuissa.
Kun pulssi on hieman tasoittunut, Päkkilä heittäytyy pyramidin huipulta alas – taakseen katsomatta. Päkkilä tietää, että joukkuekaverit koppaavat hänet kiinni.
Hetkessä kiteytyy jotain olennaista kilpacheerleadingin vaatimustasosta, mutta myös lajin syvimmästä olemuksesta.
”Kyse on luottamuksesta joukkuekavereihin. Joskus uran alussa ehkä pelotti, mutta kun on treenannut kauan, noin uskaltaa tehdä”, aiemmin telinevoimistelua harrastanut Hilla Päkkilä sanoo.
Cheerleader-blogi huvitti
Viime aikoina Kalevan eri julkaisualustoilla on riittänyt puhetta cheerleadingista. Rebekka Naatuksen blogikirjoitus ja siitä noussut kohu noteerattiin myös Timanttien joukkueessa, lähinnä huvittuneena.
Naatuksen teksti ei tehnyt eroa Kärppien peleissä tanssivan ryhmän ja yläilmoissa voltteja tekevien Timanttien välille, vaan niputti kahden täysin erilaisen lajin edustajat saman cheerleading-nimikkeen alle.
Valmentaja Sanna Takalahti ei halua ottaa kantaa Naatuksen kirjoitukseen, vaan puntaroi kilpacheerleadingin tunnettuutta yleisemmällä tasolla.
”Vielä takavuosina kukaan ei tiennyt, mistä lajissamme on kysymys. Nyt suuri osa ihmisistä osaa jo kysyä, että olemmeko Kärppien peleissä tanssivaa porukkaa vai Northern Lightsin cheerleadereita.”
Katso video ja kuvagalleria Northern Lightsin treeneistä.