Puhelin kilahtaa viestin merkiksi ja saat nähdäksesi pari kolme sanaa ja hymynaaman, sydämenkin kenties.
Satakunta vuotta sitten tunteet tulivat tykö kuoreen kätkettyinä.
Harvalle sentään niin vuolaina kuin Hilja Vanhakartanolle Volter Kilveltä.
Tämä on luettavissa Laura Kokon toimittamasta teoksesta Volter ja Hilja: Ovat sanasi niinkuin valoa minulle (Kirjapaja 2013).
Kustavilaislähtöinen kirjailija ja Porista Helsinkiin lääketiedettä opiskelemaan saapunut suurtilallisen tytär kohtasivat syyskuussa 1904 asuessaan samassa täysihoitolassa.
Kirjeenvaihto alkaa keväällä 1905 Hiljan matkattua kotiinsa kesänviettoon ja päättyy kesäkuun 3. vuonna 1907 – viikkoa ennen vihkimistä avioon.
”Minä olen sinulle niin hyvä, kuin minä voin”, päättää ylkä tuon viimeisen viestinsä tulevalle puolisolleen.
Ihan autereista ei nuorenparin yhteenpäätymiseen johtava tarina ole. Volter on kymmenen vuotta vanhempi, Hilja suojattua tytönelämää elänyt. Volter rakastuu ensiksi ja todellisella voimalla siinä, kun Hilja kasvaa arkaellen samaan tunteeseen.
– Ihailen sitä rehellisyyttä, miten Volter tunnustaa oman epävarmuutensa ja mustasukkaisuutensakin. Hiljan rakkaudentunnustus on hyvin dramaattinen sikäli, että hän on silti selvästi hyvin epävarma Volterin rakkaudesta, Kokko kertoo.
Dramaattisinta koko tarinassa lienee silti se, että Hiljan vanhemmat eivät tätä rakkautta hyväksyneet. Valitsemalla Volterin Hilja sulkee itsensä lapsuudenkotinsa ulkopuolelle.
Kokon mukaan kirjeissä näkee, miten he selvästi pyrkivät kahdenväliseen rehellisyyteen kaikessa.
Kilven ilmaisu on mittavaa ja toisenlaiseen ulosantiin tottuneelle nykyihmisille kenties jopa uuvuttavaa.
– Volter ei kyllä pärjäisi Twitterissä, Laura Kokko nauraa.
– Kilpeä pidetään hyvin omalakisena kielenkäyttäjänä, ja hänhän sai kuulla siitä, miten pysyi tiukasti länsisuomalaisessa perinteessä kiinni, hän selittää.
– Olen miettinyt, kun tällä hetkellä korostetaan miten pitäisi hidastaa, "tarttua hetkeen", niin siinähän Volter on juuri omimmillaan.
Volterin ja Hiljan rakkaustarina niin sanotusti ruumiillistuu keskiviikkona Oulussa kuultavassa kirjallisessa konsertissa.
Sen alkulähde on kesän 2011 Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolle syntyneessä esityksessä.
– Nykyinen versio, joka taitaa olla jo neljäs, on hyvin toisenlainen. Tässä koen jokaisen meistä voivan tuoda ammatillisen osaamisensa hyvin peliin.
Ensemblen muodostavat kertoja-viulisti Laura Kokko, mezzosopraano Essi Luttinen ja pianisti Petri Haapasalo.
– Jokainen laulu on meidän uudelleen sovittamamme, ja niillä on selkeä yhteys joko tunteeseen tai kirjeissä esiin nousseisiin teemoihin. Esimerkiksi Toni Edelmannin sävellys on tehty Goethen Armaan läheisyys -runoon ja Goethe oli Kilvelle yksi suurimmista kirjallisista esikuvista.
Musiikkivalintoja kolmikko on uudistanut alkuversioiden melko perinteisestä laulumusiikista. Kokko luonnehtii lauluja ”uusiksi ja vanhoiksi ikivihreiksi”.
Olemme sovittaneet yhden Jenni Vartiaisen laulun – meidän mielestämme jo klassikon – ihan Oulun-esitystä varten, hän paljastaa.
Sata vuotta Kilpien tarinan jälkeen tehdylle laululle on sijansa ohjelmassa ihan samoin, kolmikko katsoo.
– Meidän esityksemme sisällössä ei ole mitään, mikä jää 1900-luvun alkuun, Kokko toteaa.
– Eihän rakkauden tunne ja sen kokeminen ole mihinkään jäänyt. Ja kieli – painava, sisältörikas ja kaunis – ei sekään vanhene!
Lahti Sinfonian viulistina työskentelevä Kokko on ollut koko ajan toinen jalka humanistisissa yliopisto-opinnoissa. Volter Kilpeen hän tutustui viettäessään kesiään Kustavissa, ja kiinnostus kirjailijaan sai hänet sulauttamaan kirjemateriaalia ja musiikkia yhdeksi esitykseksi. Tulipa Kokko vedetyksi toviksi myös Kilpi-festivaalin taiteelliseen johtoon.
– Uskoin tuohon materiaaliin – eihän Kilpi kirjoittanut tuohon aikaan mitään kaunokirjallisuutta. Odotin jonkun tarttuvan hienoon materiaaliin oitis ja saattavan sen julkaisuksi.
Toisin kävi: Kokon oli tartuttava toimeen itse, ja kävi niinkin, ettei Kilpi ole jättänyt häntä rauhaan.
– Kiinnostuin siitä, miksi Kilpi ei julkaissut proosaa pariinkymmeneen vuoteen – Alastalon salissahan ilmestyy vuonna 1933 – ja vaihdoin pääaineekseni kulttuurihistorian. Teen nyt pro gradu -tutkimusta Volter Kilven kielen muuttumisesta.
Kokko on saanut pohdittavakseen muun muassa sen, miten Hilja Kilven menehtyminen raskausmyrkytykseen vuonna 1927 on vaikuttanut kieleen.
– Kilpeen syventyminen on ollut minulle löytöretki. Hänet tunnetaan lähinnä vain Alastalon salista, ja nyt niin ajankohtaisia vuosina 1917–18 julkaistuja yhteiskuntakriittisiä teoksiakin tulkitaan varsin yksipuolisesti. Minulle hänessä avautuu koko ajan uusia puolia.
Kirjailijan rakkaus
Volter Kilpi (1874–1939): kirjailija, FK, Turun yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja.
Yhdisteli varhaisteoksissaan runoa ja proosaa ottaen aiheita mm. Raamatusta ja mytologiasta. Pääteos tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettu Alastalon salissa (1933).
Käänsi mm. Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset.
Hilja Vanhakartano (1884–1927): kartanonomistajan tytär Porin Pietniemestä. Halusi arkkitehdiksi, mutta aloitti lääkietieteen opinnot 1904 vanhempiensa tahdosta.
Avioitui Kilven kanssa 10.6.1907. Asuivat Helsingissä vuoteen 1921 saakka, sen jälkeen Turussa.
Perheeseen syntyi kolme lasta: Riitta (1910), Jaakkima (1914) ja Lassi (1920).
Hilja Kilpi julkaisi vuonna 1915 näytelmän Sillankorvan emäntä, josta Ilmari Unho ohjasi samannimisen elokuvan vuonna 1953.
Hän menehtyi raskausmyrkytykseen huhtikuussa 1927.
Volter Kilpi avioitui uudelleen vuonna 1935 Gunborg Grönlundin kanssa.
Kilpi ja Kustavi esillä Oulussa
Kirjallinen konsertti Volter ja Hilja – Ovat sanasi niinkuin valoa minulle kuullaan Oulun kaupungintalon juhlasalissa tänään 18. huhtikuuta kello 19 alkaen.
Konserttia ennen Helsingin yliopiston kirjallisuuden professori Pirjo Kukkonen esitelmöi Galleria kajasteessa, Uusikatu 17, Volter Kilvestä. Tilaisuus alkaa kello 17.
Galleria kajasteessa Uudellakadulla on avautunut Riitta Kilven näyttely. Sen aiheet ovat Kustavista, Volter Kilven maisemista. Kliven pojanpojan kanssa naimisissa oleva taiteilija viettää kesänsä Volterin ja Hiljan kesäkodissa, Hiljan suunnittelemassa Lintukodossa. Näyttely on esillä 6. toukokuuta saakka.