Omakohtaiset tarinat kiinnostivat ihmisiä tänäkin vuonna Kärsämäen Elämäntarinafestivaalilla. Neljännet Tarinaniskennän SM-kisat täyttivät Frosteruksen koulun auditorion lauantaina.
Vuoden 2006 mestaruuden vei helsinkiläinen Mauno Kentta, joka oli myös yleisön suosikki.
"Tarinaniskentään osallistuin ensimmäistä kertaa. Tarinan kerronta alkoi, kun lasten Aku Ankat jäivät kotiin ja vaimo pyysi minua kertomaan lapsille tarinoita. Kerroin lapsille nuoruudestani ja he innostuivat tarinastani", kertoi tuore voittaja.
Kilpailussa Kentta esitti omakohtaisen selviytymistarinan noidan parantamasta pikkupojasta.
"Tyylikästä, suvereenisti erottuvaa tarinankerrontaa, jota elävöitti eteläpohjalainen murre ja hyvä huumori", ylisti raati.
Kilpailuraatiin kuuluivat historian tutkija Harri Turunen Oulaisista, tutkija Pentti Stranius Joensuusta, kehityspäällikkö Eija-Riitta Niinikoski Nivalasta ja sivistystoimenjohtaja, rehtori Taina Peltonen Kärsämäeltä.
Toiseksi kisassa tuli Ada Juvonen Mäntästä. Juvonen kertoi omaperäisen läpi elämän ulottuvan kertomuksen kengistä ja kengättömyydestä. Kolmannen sijan kisassa vei kemiläinen Heimo Luttinen dramaattisella härkätaistelutarinalla, jossa jännite säilyi loppuun saakka.
Yhteensä Elämäntarinayhdistyksen järjestämässä kilpailussa oli osallistujia yhdeksän.
Katsojat kaipasivat korkeampaa tasoa
Oululaiset Topi ja Sara Kinnunen kuuntelivat Tarinaniskentää ensimmäistä kertaa, vaikka lehdistä kilpailua on seurattu aiemminkin.
"Odotin kilpailulta enemmän ja korkeampaa tasoa", sanoi Sara.
Samaan yhtyi myös Topi.
"Kun kyseessä on SM-kilpailu, laittoi se riman korkeammalle. Järjestäjille on myös haastetta saada mukaan kaikenikäisiä kertojia, sillä nyt mukana oli suurelta osin vain iäkkäämpiä ihmisiä."
Tarinoiden etukäteissuunnitteluun ja rakenteeseen Kinnuset kaipasivat lisää panostusta.
"Janne Ruha hallitsi lavaesiintymisen ja hänen tarinansa oli mietittyä. Tyyliltään Ruhan tarina oli kuitenkin enemmän esitys kuin tarina", sanoo Sara.
Pariskunnan suosikki oli oulunsalolaisen Seija Ojalan riikinkukkoesitys, jossa Kinnusten mielestä oli sopivasti visualisointia ja hyvä rakenne ja loppuruno. Lisäksi Sara samaistui Mauno Kentan noitatarinaan.
"Jokaista esitystä kuunteli mielenkiinnolla", tiivistää Topi lopuksi.
Tarinan syvin olemus faktaa vai fiktiota
Kilpailuesitysten lomassa tarinan syvintä olemusta pohtivat professori J.P. Roos ja kirjailija Antero Viinikainen. Pohdinnoissa vastakkain olivat tarinoissa käytettävä fiktio ja fakta.
"Itse puhun enemmän elämänkerroista kuin elämäntarinoista. Tarinoidenhan ei välttämättä tarvitse olla totta, vaan kertoja voi kärjistää ja dramatisoida tarinaansa", sanoi kuvitelmia puolustava Roos.
"Minä elän omaa tarinaani ja kerron vain riipaisevaa koskettavaa totuutta. Minä en vie tarinaa eteenpäin, vaan tarina vie minua", virkkoi todelliseen tietoon pohjaava Viinikainen.
Omaa elämänkertaansa kirjoittava Jorma Viiki taas uskoi todellisuuden olevan tarua ihmeellisempää.
"Kun omia kokemuksia kirjoittaa ylös, niin miettii, että eihän näitä usko kukaan lukija. Samalla myös miettii, voiko tarinoita kirjoittaessa luottaa omaan muistiin, mutta onko sillä niin kamalasti väliä ovatko tarinat totta? Eihän näitä tarinoita pysty kukaan vääriksi todistamaan", tarinoi Viiki ja sai yleisön nauramaan.