Voit­toi­sa as­kel­lus käy reip­paas­ti

Hyvä viikatemies jättää kauniin karhen eikä hänen askeleensa laahaa. Niitto on joustavaa eikä asento ole kumara. Työmiehellä on myös tulosvastuu, joten kaikki heinä on saatava talteen lyhyessä ajassa. Tupsuja ei mestarin jäljiltä jää.

Ritva Hevosmaa on oppinut viikateniiton salat jo nuorena tyttönä heinänteossa. Hyvä niittäjä osaa pitää viikatteensa terävänä.
Ritva Hevosmaa on oppinut viikateniiton salat jo nuorena tyttönä heinänteossa.
Ritva Hevosmaa on oppinut viikateniiton salat jo nuorena tyttönä heinänteossa.
Kuva: Maikkola Tapio

Hyvä viikatemies jättää kauniin karhen eikä hänen askeleensa laahaa. Niitto on joustavaa eikä asento ole kumara. Työmiehellä on myös tulosvastuu, joten kaikki heinä on saatava talteen lyhyessä ajassa. Tupsuja ei mestarin jäljiltä jää.

Muun muassa näihin asioihin tuomaristo kiinnitti huomiota, kun Limingassa valittiin lauantaina tämän vuoden viikateniiton maailmanmestari.

"Sää suosi meitä, joten väkeä oli mukavasti liikkeellä", kilpailun ylituomari Seppo Pietilä kertoo.

Pietilän mukaan huitomalla ei heinänteossa pitkälle pötki.

Tyyliä tarvitaan ja tulosta on tultava. Lisäksi hyvän heinäntekijän on osattava pitää huolta välineistään.

"Yksi arvosteluperuste on liippaus eli viikatteen pitäminen terävänä. Hyväkään urheilija ei pärjää, jos välineet eivät ole kunnossa", Pietilä muistuttaa.

Kuten kaikissa lajeissa, myös viikateniitossa on kisoja kiertävien konkarien ohella aina yksi yllätysjoukkue.

"Polttariporukat ovat aina näiden kisojen helmiä, niitä riittää joka vuosi", Seppo Pietilä hymähtää ja lisää vielä: "Ne ovat niitä huitojia."

Ensimmäiset viikateniittokilpailut järjestettiin jo vuonna 1993, joten mestaruudesta miteltiin jo 14. kertaa. Tänä vuonna kilpailu oli yhdistetty Limingan Narikka -tapahtumaan.

"Liminkaan tuli aikoinaan paljon ulkopuolista työvoimaa heinäntekoaikaan, sillä täällä tarvittiin väkeä pelloille. Miehet kokoontuivat narikkaan, josta isännät saivat käydä pestaamassa heitä töihin", Pietilä kertaa historiaa.

Tänä vuonna tittelistä kisattiin kotimaisin voimin, mutta aikaisempina vuosina taitojaan ovat käyneet esittelemässä ainakin saksalaiset, itävaltalaiset ja virolaiset heinäntekijät.

"Alun perin tarkoitus oli elvyttää henkiin katoavaa kansanperinnettä, niin viikatteen tekemistä kuin käyttämistäkin. Me olemme sitten ottaneet tämän maailmanmestaruustittelin, vaikka kisa on tietenkin leikkimielinen", Pietilä korostaa.

Viikateniiton yksilökisassa on kaksi sarjaa, jotka jaetaan karkeasti alle 60-vuotiaisiin miehiin ja muihin.

Erona on niitettävän alueen koko: muille riittää puoli aaria, kun nuorten miesten on selvittävä kokonaisesta. Lisäksi jaossa on joukkuemestaruus, jossa nuorukaisilla on siinäkin tuplaten tekemistä.

Omassa lohkossaan toiseksi tullut Ritva Hevosmaa nautti heinäntekotunnelmasta jo ainakin seitsemättä kertaa.

"Enemmän nuoria saisi kyllä olla mukana", lajin aikoinaan tositoimissa oppinut Hevosmaa huomauttaa.

Ilmoita asiavirheestä