Olen juhlinut syömällä roskaruokaa, sillä painoa piti ennen kisoja pudottaa. Todellista juhlan tuntua sain lauantaiyönä, kun taksi jätti minut kotiovelle ja huomasin, että minullahan ei oo kotiavaimia. Olin jättänyt ne Tampereelle lähtiessäni kotiin.
Mieheni oli töissä, ulkona oli pimeää, vettä satoi kaatamalla ja töihin lähtö odotti kahdeksan tunnin päässä. Minun ei auttanut muu kuin soittaa aukaisupalveluun. Päivystäjä oli 30 kilometrin päässä ja lupasi tulla alle tunnissa.
Siinä sitten tärisin pimeässä sateessa yksin laukun kanssa ilman hanskoja ja odotin. Kyllä oli oikein suomenmestarifiilis. Hyvä, että ei ollu mitalit enää kaulassa.
Se oli varsin jäätävä paluu arkeen.
Harrastin lapsena kymmenen vuotta kilpauintia. Se antoi hyvät lähtökohdat nykykunnolle. Neljä vuotta sitten aloitin saliharrastuksen, ja uimarin leveä selkä alkoi löytyä lihasmuistista jo muutamassa kuukaudessa.
Kättä olen vääntänyt teinistä asti ja pärjännytkin aika hyvin kavereita vastaan. Nelisen vuotta sitten kirjoitin Googleen sanan kädenvääntö ja kappas! Oulunsalosta löytyi seura, Oulunsalon Taisto, jossa aloin harrastaa lajia.
Kädenväännössähän on painoluokat, eli yleensä painoa pudottamalla. Itse painan normaalisti 61-62 kiloa ja painoluokkani on alle 60 kiloa, joten minun on hieman kiristettävä ennen kisoja.
Kädenvääntötreenit meillä on kahdesti viikossa. Tosin itse pääsen niihin töiden takia vain noin kahdesti kuussa. Salilla käyn neljästä viiteen kertaan viikossa.
Lihaksikkaan kropan rakennus on minulle se rakkain harrastus.
Kyllähän kisoissa vääntöpöydässä näkee jos minkälaista tuijotusta ja ärinää ennen vääntöä. Oma taktiikkani on hymyillä nätisti, vaihtaa pari mukavaa sanaa ja samalla ajatella: "Nyt nää häviät!"
Avainsanat ovat proteiini ja hyvä maku. Kanaa, paistilihaa, tummaa riisiä, pastaa, raejuustoa, proteiinipatukoita sekä ihan liikaa light-karkkeja. Myös sipsit ja suklaat maistuvat.
Olen kirjoitellut blogiani kohta kolme kuukautta ja hauskaa on ollut. Kaverini eivät jaksa enää kuunnella juttujani kevyistä proteiiniherkuista ja treenikengistä, joten nyt kerron uskomattomista löydöistäni lukijoilleni. Sivujani avataan noin 200 kertaa päivässä. Blogissani kerron myös elävästä elämästä, kuten yhden naisen fanimatkasta Helsinkiin tapaamaan Roger Moorea.
Pitkät juoksulenkit saavat housut väljiksi jo lyhyessä ajassa. Paljon vettä, herkut minimiin. Viimeinen silaus ennen puntaria suoritetaan seuraavasti: Jos punnitus on illalla, aamulla lopetetaan juominen ja syöminen. Saunotaan viimeiset nesteet irti, mutta ei heitetä löylyä. Tai sitten istutaan autossa toppavaatteissa lämmöt täysillä. Dieettiä en suosittele vasta-alkajille.
Eivät usein, mutta korjaan tilanteen haastamalla heitä itse.
Itseni kokoiset miehet voitan, mutta muuten miesten perusvoima on niin paljon kovempi, että harvoin olen isompaa miestä voittanut. Tiukkoja matseja toki on ollut.
Aviomieheni Christian on satakiloinen, 190-senttinen saliharrastaja, joten kärsin yleensä "niukan" tappion hänelle. Tosin ensimmäisillä treffeillämme voitin hänet, jopa muutamaan otteeseen. Ainoa huono puoli tässä on se, että hän ei muista voitostani mitään! Olimme olleet hieman juhlimassa ja tästä aamuyöllä tapahtuneesta kisailusta ei kuulemma ole todisteita. Usko jo, rakas, voitin minä!
Tavoitteeni on harrastaa lajia mahdollisimman pitkään. Vanhainkodissa olisi mummona aika siistiä voittaa miehiltä ylimääräisiä rusinasoppa-annoksia.
Johonkin fitness-kisaan osallistuminen ei ole myöskään mitenkään pois suljettu ajatus.
Töitä bingossa, miehen kanssa taistelua, ystävien tapaamista sekä rentoutumista Kauniiden ja rohkeiden parissa. Se on ihan ykkössarja muuten.
Ajatella, että Taylor sai Brooken lapsen!
Pari kuukautta nostin 62,5 kiloa. Yleensä kuvaan blogiin kaikki uudet ennätykset, mutta tästä nostosta ei ole ole kuvaa. Kamera oli laukussa, sillä en uskonut jaksavani vielä nostaa tuota painoa.
Paula Lujalan blogi löytyy osoitteesta paulablogi.blogspot.com