Käräjäoikeus ratkaisi Pääministerin morsian -kirjaan liittyvän oikeusjutun sananvapauden hyväksi. Kyseessä on kuitenkin vain välipäätös.
Helsingin käräjäoikeuden tuomari ja kolme lautamiestä olivat epäilemättä kovissa paineissa tehdessään ratkaisua Pääministerin morsian -kirjaan liittyvässä jutussa. Oikeudenkäyntiin liittyi valtava julkisuus, koska Susan Ruususen (entinen Kuronen) kirjoittamassa kirjassa käsitellään pääministeri Matti Vanhasen yksityiselämää. Syyttäjä vaati kirjan julkaisijalle ehdollista vankeutta tai ankaraa sakkorangaistusta pääministerin yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja kirjan kirjoittajalle sakkorangaistusta. Vanhanen itse peräsi julkaisijalta vahingonkorvausta.
Tuomari ja yksi kolmesta lautamiehestä olisi tuominnut kirjan kustantajan Kari Ojalan ja Ruususen sakkoihin. Kun kaksi lautamiestä halusi hylätä syytteet, äänestyksessä tuli tasatulos, ja syytetyn kannalta lievempi vaihtoehto voitti. Äänestysratkaisu rohkaisi pääministeri Matti Vanhasta valittamaan päätöksestä hovioikeuteen.
Käräjäoikeuden päätöstä voi pitää sen syntytavasta huolimatta merkittävänä voittona sananvapaudelle. Nyt tehty ratkaisu tukee Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ajatusta siitä, että jokaisella on yhtäläinen sananvapaus. Tällä perusteella myös Ruususella on oikeus kertoa omasta elämästään.
Toiseksi käräjäoikeuden tuomio luo linjaa rikoslain 24. luvun kohtaan, jonka mukaan merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevaa henkilöä ei koske yhtä korkea yksityisyyden suoja kuin niin sanottuja tavallisia kansalaisia. Lainkohdan mukaan loukkaavuus ei toteudu, jos tiedon esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelyssä.
Pääministeri on kiistatta merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa. Oikeus kuitenkin katsoi, ettei kirjan "melko tavanomaista elämää" koskevilla tiedoilla ja vihjauksilla ole merkitystä Vanhasen valtiollisen ja poliittisen toiminnan arvioinnin kannalta.
Käräjäoikeuden päätöksen olennainen perustelu löytyikin yllättäen perustuslain 60. pykälästä. Sen mukaan ministerien on oltava rehellisiksi ja taitavaksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Oikeus katsoi kirjan yhteiskunnallinen merkityksen tulevan siitä, että sen perusteella on mahdollista arvioida Vanhasen luotettavuutta, rehellisyyttä ja kunnollisuutta. Yhteiskunnallisesti merkittävä tieto on oikeuden mukaan se, että pääministeri lähestyi itselleen tuntematonta henkilöä netissä ja se johti nopeasti intiimiin suhteeseen. Tulkinta on kiusallinen Vanhaselle.
Vanhanen perusteli valitustaan hovioikeuteen muun muassa käräjätuomarin ja voittaneen kannan suurilla tulkintaeroilla. Karkeasti ottaen voi sanoa, että kumpikin teki saman aineiston pohjalta täysin päinvastaiset johtopäätökset. Sen takia on hyvä, että asia menee hovioikeuden arvioitavaksi.
Valitustie ei kuitenkaan ole riskitön Vanhasen kannalta. Helsingin hovioikeus on muutamissa aiemmissa päätöksissään antanut sanavapausnäkökulmalle suuremman painon kuin käräjäoikeus. Samalla Vanhanen pitkittää omaa piinaansa. Hän näyttää uskovan, että imagotappiot kannattaa kestää tärkeässä asiassa. Hän haluaa, että poliitikon yksityisyydelle määritellään tapahtunutta tiukemmat rajat oikeudessa.
Vanhanen arvioi maanantaina, ettei oikeudenkäynnillä ole vaikutusta hänen poliittiseen uskottavuuteensa, koska kyseessä on yksityinen, ei poliittinen asia. Vanhaselta näyttää jääneen havaitsematta, että poliitikkojen uskottavuutta on maailman sivu arvioitu muutenkin kuin heidän virkatointensa perusteella.