Kohta on kulunut vuosi siitä, kun keskusta juhli historiallisen suurta voittoa eduskuntavaaleissa. Ja viisi vuotta siitä, kun samainen puolue kärsi ennen kokemattoman rökäletappion.
Arki on koittanut, ja keskustan voiton vankkurit ovat alkaneet vaappua. Mielipidemittauksissa kannatuksen suunta osoittaa enemmän alas kuin ylös.
Vielä kovemmassa rytkytyksessä ovat olleet perussuomalaisten vankkurit. Puolueen nousu ennen vuoden 2011 vaaleja oli luettavissa gallupeista. Mutta kukaan ei uskaltanut ennustaa toteutunutta jytkyä eikä varsinkaan sitä, että puolue kykenisi uusimaan hyvän tuloksen.
Perussuomalaisille arki on ollut vielä armottomampi kuin keskustalle. Mielipidemittausten mukaan puolue on onnistunut miltei puolittamaan kannatuksensa vajaassa vuodessa. Kiitos tästä lankeaa onnettomalle hallitustaipaleelle, jonka aikana viimeisetkin lupausten rippeet on syöty pala kerrallaan.
Takavuosien voittajapuolue kokoomuksessa mielipidemittausten anti on poikkeuksellisen tarkan luupin alla. Perussuomalaisista ei näytä olevan enää vaaraa, joka sen sijaan piilee puolueen sisällä.
Voimakkaita ristiriitoja jo valintakokouksessa parisen vuotta sitten herättänyt puheenjohtaja Alexander Stubb jakaa kannattajakuntaa yhä enemmän ylös ja alas peukuttajiin. Puolueaktiivien allekirjoittaman vetoomus työrauhasta Stubbille lisää vain pökköä pesään.
Ilmeisen vastentahtoisesti valtiovarainministerin pestiä hoitavana Stubb ei saa tukea edes poliittisesta osaamisesta, sillä hänen päävastuullaan oleva valtiontalous on yhä syvemmässä liejussa ja tilanteen parantuminen hallituksen toimin vaatii jo melkoista uskoa.
Vaikka kokoomuksen kannatus on laskenut, se on siedettävä kaikkeen siihen sähläämiseen nähden, mitä puolueen ympärillä on tapahtunut. Jos laskusuunta jatkuu, parin kuukauden kuluttua pidettävässä puoluekokouksessa saatetaan käyttää rumaa kieltä. Stubb saanee kuitenkin jatkoajan.
Hallituksen sekoilut ovat sataneet kannatuksen kasvuna oppositiossa oleville sosiaalidemokraateille. Vaaleissa neljänneksi pudotettu Sdp kisailee nyt keskustan kanssa suurimman puolueen asemasta.
Sdp:llä on yksi valtti keskustaan nähden: sen kannatus on noususuunnassa, ja kansalaisilla on taipumus hypätä voittajien vankkureihin. Tämähän on todistettu niin monesti.
Sdp:llä on kuitenkin yksi iso hidaste. Sen nimi on Antti Rinne.
Mielipidemittaukset ovat melko luotettavia kertomaan, mitä ihmiset ajattelevat juuri sillä hetkellä kun heiltä kysytään. Tulevaa ne eivät kerro.
On yhdentekevää, johtaako gallupeissa Sdp vai mikä prosentin tai kymmenyksiä. Mittauksiin sisältyy virheen mahdollisuus, joka vaihtelee parista kolmeen prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin.
Oleellista on suunta: mikä puolue on pidemmässä juoksussa nousussa ja mikä laskussa saman tutkimuslaitoksen mittauksissa. Siitä valistunut veikkaaja osaa tehdä johtopäätöksiä.
Tällä hetkellä kovin vauhti on ryhmällä ”epätietoiset”. Se kasvaa kohisten. Heitä, jotka eivät kerro kantaansa, on liki 40 prosenttia. Vaaleissa he kuuluvat nukkuvien puolueeseen, ja se näyttää pitävän pintansa.
Mielipidemittaukset ovat varsin harmitonta kansanhuvia. Vasta uurnilla punnitaan, mikä mikin on. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on lepytellyt lähipiiriään sanomalla voittavansa mieluummin vaalit kuin gallupit.
Kolumni