Tämänvuotiseen, järjestyksessä kymmenenteen Napero-Finlandia -satukilpailuun osallistui 1 246 lasten kirjoittamaa satua. Viime vuosien tapaan kilpailun esiraatina toimivat Oulun yliopiston kirjallisuuden opiskelijat professori Liisi Huhtalan johdolla.
Kilpailussa on kolme sarjaa. Koko Napero-Finlandia -kisan voittajaksi valitaan kakkossarjan eli 3-4-luokkalaisten sarjan voittajasatu.
TULOKSET
Sarja 1 (peruskoulun 1-2 luokat):
1. Hanna Närhinen, Helsinki: Super-Sari
Persoonallinen "supersatu", jossa on huumoria, vauhdikkaita käänteitä, paljon tapahtumia. Satu on selväs-ti saanut vaikutteita nykyajalle tyypillisestä "superkulttuurista", jossa tavallisen arkielämän asioita pysty-tään supervoimin ja superominaisuuksin tekemään kädenkäänteessä ja helposti. Satu edustaa tyttöenergi-aa, sen kuvitus on aika yllättävä ja loppuratkaisu erikoinen. Osittain sadun tapahtumat esitetään luettelo-maisesti, mutta tarina pysyy kuitenkin hyvin koossa, se on johdonmukainen ja tyyli säilyy.
2. Onni Rantanen, Espoo: Rakkaustarina isästä ja äidistä
Aito, koskettava ja ilmeisesti hyvin henkilökohtainen satu, joka yltää melkoiseen filosofiseen ja kypsään-kin pohdiskeluun. "Tekninen" toteutus hiukan ontuu, mutta se ei olekaan tämän työn pääasia. Raadin käsityksen mukaan tämän tyyppisiä satuja ei muita kisaan osallistunut, ja vaikka tämä työ ei varsinainen satu olekaan, se on siinä mielessä "sadunomainen", että teksti koskettaa lukijaa syvältä.
3. Minja Parviainen, Oulu: Perhekoira
Lyhyt ja ytimekäs satu koirasta, joka halusi oppia kirjoittamaan. Sadussa on kaikki oleellinen: inhimilli-nen koira, seikkailu, viisas pöllö ja tämän tyyppisiin tarinoihin kuuluvista loppuratkaisuista selvästi poikkeava, itse keksitty loppu. Raadin mukaan satu antaa lohtua lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen: aina ei osata heti ja hyvin.
Sarja 2 (peruskoulun 3-4 luokat):
1. Tytti Karjalainen, Oulu: Kadonneitten tavaroitten maa
Loistava oivallus, jonka ympärille taitava kirjoittaja punoo oivallisen, hyvin kirjoitetun sadun. Juonen kehittely alkaa hitaasti, verkkaisesti, tavallisen päivän tavallisista hetkistä. Hyvän sadun tapaan seikkailu näyttää päätyvän umpikujaan ja lukija jo epäilee, että ratkaisua ei löydykään. Mutta sitten tulee tämän sadun yllättävä, mutta täysin johdonmukainen oivallus, joka kokoaa palaset yhteen. Satu on erinomainen kokonaisuus, johdonmukainen ja tiivis. Myös sadun taianomaista tunnelmaa on mukana sopiva ripaus keskellä lapsen arkea ja arkipäiväisiä tapahtumia.
2. Johan Hakso, Haapavesi: Urho ja vuoren salaisuus
Perinteinen seikkailusatu, jossa pelastetaan prinsessa ja koko maailma. Tämä työ on erinomaisen kirjoitta-jan harkittu esitys, jossa juoni kehittyy johdonmukaisesti ja ihan itsekseen, juuri kuten hyvässä sadussa pitääkin. Tarinan sankarit ja ympäristö on kuvattu hyvin, taikuutta, kekseliäisyyttä ja urheutta säestää sadun loppumetreillä paniikki, joka panee lukijan puremaan kynsiään ja pelkäämään, jotta mitenkähän tässä kuitenkin käy. Hyvä ja taidokas satu.
3. Ronja Ollila, Haukipudas (Kiviniemi): Avaruuskaksoset
Kohtalaisen johdonmukainen, erittäin hyvin kirjoitettu tarina naisen ja miehen rooleista kotitöissä ja harrastuksissa. Idea on varmaankin oma, tarinan avainkohdat on piirretty selkeästi ja muutamin sanoin, tarinan idea avaruusaluksesta ja roolien muuttumisesta on kuitenkin hieman keinotekoinen. Koko juttu kuuluu ilman muuta huumorijuttujen sarjaan, ja tarinan takaa saattaa aavistella jonkinlaista ironiaa siitä, millaista roolia me ihmiset toisiltamme odotamme.
Sarja 3 (peruskoulun 5-6 luokat):
1. Kasper Eerola, Helsinki: Herra Hissin seikkailuja
Herra Hiss on pieni vihreä käärme, jolle sattuu kaikenlaista. Kirjoittaja on sujuva kynänkäyttäjä, joka suoltaa tarinaa yksinkertaisista asioista ja saa niistä monimutkaisia ja nautittavia. Hän käyttää erinomaista kieltä, parodioi runsaasti niin, että paikoin se jo häiritsee. Omintakeiset tarinat herra Hissistä ovat sujuvia, johdonmukaisia, leppoisia, hyväntuulisia, kypsiä. Kepeitä, mutta ilman kepeyttä pitkät tarinat saataisivat puuduttaa. Kokonaisuus on hyvä.
2. Jonna Latva-aho, Haukipudas: Auringonlaskun yksinäinen
Pitkä ja kaunis susisatu. Sadussa on paljon hyvän, perinteisen sadun piirteitä: ikävä ja yksinäisyys, yh-teisön epäoikeudenmukaisuudet, sankaruus, seikkailut ja taistelut, rakastuminen ja rakastetun menetys, kadonnut sukulainen, vieläpä eräänlainen taikakalu. Lasten kirjoittamista saduista harva näin pitkä satu säilyttää jäntevyytensä ja mielenkiintoisuutensa sekä täydellisen johdonmukaisuutensa koko tarinan ajan. Kirjoittaja hallitsee kielen erinomaisesti, edes kielioppivirheitä ei ole. Perinteisyydestä huolimatta satu pystyy välttämään myös usein mukaan tunkevat kliseet.
3. Venla Kaikkonen, Oulu: Kevätpuron kertomaa
Hauska, leikittelevä, hienosti oivaltava satu siitä, miltä kevätpurosta tuntuu solista alas vuorilta niittyjen, kylien ja kaupunkien halki ja plumsahtaa lopulta mereen. Kielenkäyttö on erittäin sujuvaa, itsetietoista ja varmaa. Raikas, vilpitön, valoisa ja omintakeinen napakka tarina, joka sopisi mainiosti mainostamaan esimerkiksi kirjoittamisen ja lukemisen nautintoa.
Napero-Finlandia on Päätalo-instituutin ja Sadun Päivän työryhmän vuosittain järjestämä sadunkirjoituskilpailu kaikille Suomen ala-asteikäisille lapsille. Kilpailuun on osallistunut kymmenen vuoden kuluessa yli 25 000 satua.