Ystävät lähettivät pikapakettina Pariisista kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäselle hätäavuksi uudet ruskeat mokkakengät. Ne jalassaan Väisänen pokkasi tiistaina 26 000 euron Finlandia-palkinnon toisesta omaelämäkerrallisesta romaanistaan Toiset kengät.
Vanhan ylioppilastalon juhlasaliin Helsingissä kerääntynyt yleisö taputti monta kertaa haltioissaan.
Vaikka kännykkä piippasi heti puolen päivän jälkeen monille palkinnon saajan nimen, kukaan muukaan ei enää yllättynyt, kun eläkkeellä oleva kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola varttia myöhemmin diktaattorin oikeudellaan valitsi kuuden ehdokkaan joukosta voittajaksi Väisäsen.
Mikkola veti perusteluillaan maton alta niiltä, jotka ajattelivat, että tietysti oululainen valitsee oululaisen.
"En muista nähneeni kertaakaan aiemmin, että yhdenkään helsinkiläisen tämän alan diktaattorin jääviydestä olisi keskusteltu sen vuoksi, että helsinkiläinen diktaattori olisi ollut estynyt valitsemaan helsinkiläisen voittajaksi."
Väisänen tunnusti, että hänellä on viha-rakkaussuhde synnyinkaupunkiaan kohtaan.
"Uusimmalla siirrollaan Kaisu Mikkola on tehnyt suhteen entistä akuutimmaksi eikä yhtään helpommaksi", hän nauratti.
Kun oululaiskaksikko juuri ennen H-hetkeä kohtasi toisensa näyttämön verhon takana, molemmilta pääsi itku.
"Jonkun tässä
täytyy olla"
Valinnan jälkeen myhäilevä Hannu Väisänen joutui salamavalojen räiskeeseen. Hän sai kertoa tuntemuksiaan haastattelijalle toisensa jälkeen. Onneksi joku hoksasi tuoda lasillisen punaviiniä, ettei Väisäsen suu ihan kuivunut.
Voittajan on helppo säteillä lavalla. Näin moni luulee. Hannu Väisäsen mielestä siellä ei ollut ihan helppo olla. Hän otti tukea Kafkan Yöllä-novellin viimeisestä lauseesta: "Jonkun tässä täytyy olla."
Väisänen muisteli nähneensä näyttämön ensi kerran 60-luvulla katsellessaan kotona Oulussa huonolaatuisesta tv-ruudusta Lapualaisoopperaa. Siinä Jussi-puseroihin sonnustautuneet laulajat julistivat synkän komeasti: "Näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata Jumalaa!"
Väisäsen kokema "mahtava ahdistus" loppui siihen, että "isä kyllästyi liian alhaalla vaappuviin alaleukoihin, paiskasi kuvaruudun päälle sotilashuovan ja ilmoitti, että täälläkään ei pilkata Jumalaa".
Valitsijan kolme vaikeutta
Kaisu Mikkola tunnusti, että valinnassa oli kolme vaikeutta. Ne eivät olleet Oulu, Oulu ja Oulu. Se oli vain ensimmäinen ja henkilökohtaisesti vaikein.
Toiseksi nousi "lievästi päätalomainen, näennäisen simppeli omaelämäkerrallinen rakenne muutamien vahvojen ehdokkaiden kunnianhimoisten ja taitavien henkilöviritelmien rinnalla".
Kolmas vaikeus tuli ulkokirjalliselta puolelta. Se oli taiteen keskustoimikunnan Väisäselle myöntämä taiteen valtionpalkinto, joka annettiin kirjaa laajemmista ansioista.
Väisäsen romaanissa on Mikkolan mielestä klassikon aineksia. Hän muistuttikin, ettei Finlandia-voittajaan pidä kuulua parasta ennen -päiväys.
Mikkola luonnehti Väisäsen teosta kaikki aistit herättäväksi lukuelämykseksi nuoren pojan suuresta ja kaikki vaikeudet tieltään raivaavasta kutsumuksesta.