Kalevassa uutisoitiin 20.7. EU:n tavoitteista kehittää oikeusvaltioita. Prioriteetti on oikea, mutta sen ei pitäisi keskittyä ainoastaan silmätikuiksi joutuneisiin maihin. Myös Suomella on asiassa peiliin katsomisen paikka. Perustuslain 2 §:n kolmannen momentin mukaan ”julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”.
Suomi on tehnyt tämän soveltamisesta taidetta. Oikeuslaitos tekee päätöksiä lakiin perustuen, muttei ole ollenkaan harvinaista, että todisteita ohitetaan surutta ja päätös kirjoitetaan milloin minkäkin intressin perusteella.
Internet-haku ”todisteita ei huomioitu” tuottaa surullisen paljon tuloksia.
Omakokemukseni asiasta on Kalevankin 15.9.2018 uutisoima parkkisakkoasia, jonka voitin KHO:ssa. Vastoin pysäköinninvalvonnan todisteeksi ottamaa valokuvaa Oulun kaupunki vastasi oikaisuvaatimukseen ”Auto on ollut pysäköitynä liikennemerkein ja niiden lisäkilvin merkityn pysäköintipaikan vieressä”.
Valokuvassa ei näkynyt ainoatakaan lisäkilpeä, koska niitä ei ollut paikoillaan vielä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisuhetkelläkään. Hallinto-oikeuteen pysäköinninvalvonta oli heittänyt vielä lisää vettä myllyyn ilmoittamalla, että pysäköity auto olisi estänyt liikennettä ja ollut kullekin ajoneuvolle merkityn paikan ulkopuolella. Ihmettelen edelleen, kuinka sorakenttään voi merkitä pysäköintiruutuja.
Hallinto-oikeus toisti pysäköinninvalvonnan väitteet päätöksessään sellaisinaan viitaten jopa em. valokuvaan, joka todisti väitteet totuudenvastaisiksi.
KHO (3945/2018) totesi päätöksessään: ”Kun aluetta, jolle A on pysäköinyt ajoneuvonsa ei ole merkitty tieliikenneasetuksen 19 §:n mukaisella pysäköintialuetta osoittavalla merkillä 521 pysäköinti paikaksi, A:lle ei ole voitu määrätä pysäköintivirhemaksua ajoneuvon pysäköinnistä paikalla olleen ajoneuvojen sijoitusta pysäköinti paikalla osoittavan merkin vastaisesti.”
Surullisinta asiassa on, että yksinkertaisen (Liikenneviraston ohjeistaman) asian ratkaisu piti viedä korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ratkaistavaksi, vaikka se olisi voitu ratkaista ja asianmukaisesti jo oikaisuvaatimusvaiheessa. Olen kuitenkin kiitollinen, että KHO ratkaisi asian lakien ja säädösten mukaisesti.
Mielestäni Suomella ei ole varaa tällaiseen toimintamalliin. Se polkee kansalaisten mahdollisuuksia hakea oikeutta, koska kantelu KO:lle vaatii aina avustajan.
Tai voidaan sanoa, että vain köyhällä tai rikkaalla on siihen varaa. Vähävarainen saa oikeusavun käytännössä veloituksetta. Muut ovat väliinputoajia. Taloudellinen riski on liian suuri.
Tästä muistetaan kysyä useasti jo käräjäoikeuden kansliassa: ”Oletko ihan varma, että haluat lähteä tappelemaan isoa firmaa vastaan, kun saatat joutua maksamaan oikeudenkäyntikulut” -lause on nähty useammin kuin kerran esimerkiksi perintätoimistoja koskevissa Facebook-keskusteluissa. Voidaanko näin ollen sanoa, että oikeus voittaa?
Anu Huusko
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.