Onhan se kyllä hienoa ja mieltä kohottavaa, että Suomella on kerrankin voittava päävalmentaja. Hallelujah, Mr. Shedden. Leijonat ovat purjehtineet Halifaxissa voitosta voittoon. Kyllä nyt kelpaa olla suomalainen kanadalaisen opissa.
Jos tuijottaa lopputuloksia, neljän voiton putki on upea. Mutta kun katsoo pelitapaa ja vastustajia, joita vastaan pistepussi on paisunut, pessimistisimmät voivat heittää pyyhkeen kehään jo nyt.
Peli nimittäin näyttää karmealta.
Sheddenillä on joukkueessaan maailman parhaita hyökkääjiä, mutta verkko ei heilu. Mutta ei se maalinteko ole helppoa Sheddenin maanmiehillekään: Kanada sai toissayönä vain vaivoin nurin Norjan, kun panssarivaunu nimeltään Rick Nash nousi ratkaisijaksi pari minuuttia ennen loppua.
Uskomatonta kyllä, Latviaa vastaan Suomen ratkaisijaksi nousi ns. kolmosketju, joka saa kolmanneksi eniten jääaikaa - yli puolet vähemmän kuin kahden nimiketjun multimiljonäärit.
Halifaxissa debytoineesta Saku Koivusta ei ainakaan vielä ollut sateentekijäksi. Teemu Selänne, Ville Peltonen ja Mikko Koivu pelasivat myös isoja minuutteja, mutta ratkaisijoiksi heistäkään ei ollut. Henkinen kuorma Olli Jokisen yllä alkaa kasautua liian raskaaksi. Laukauksia sateli jo epätoivoon saakka.
Kiitos Niklas Bäckströmin ja kolmosketjun suoraviivaisten hyökkääjien, leijonat säilyttivät kasvonsa.
Ilman kristallipalloakin näkee, että USA:sta ja Kanadaa vastaan kyyti on kylmää, mikäli peli ei parane. Ja miksi paranisi, kun aika loppuu kesken.
Kun Suomi voitti Prahassa 1992 historiallisen MM-hopean ja jatkoi sarjaansa Milanon hopeajuhlilla 1994, kisakaupungeista saattoi hyvällä tuurilla löytää yhden tai kaksi Suomi-paitaan pukeutunutta härmäläistä.
Kolmiyhteys Tukholma - 1995 - MM-kulta muutti kaiken melkeinpä yhdessä yössä. Koko Suomi muuttui kultajuhlien temmellyskentäksi, ja kansalaisten itsetuntoa kohottanut tapahtuma virvoitti laman kourissa vuosia vapissutta maata uuteen kukoistukseen.
Vaikka mestaruudet ovat kiertäneet Suomea läheltä ja kaukaa, nykyiset mittasuhteet saanutta fanitusta on kestänyt katkeamatta jo 13 vuotta. Heitä on aina satoja, joskus jopa tuhansia, ja kaikkia yhdistää harmoninen hauskanpito. Vaikka voimajuomaa käytetään välillä runsaastikin yli äyräiden, väkivallalla ei heidän ajatusmallissaan ole tilaa.
Yhden valitettavan poikkeuksen on Halifaxissa tehnyt se tuntemattomaksi jäänyt roteva suomalaismies, joka paikallisessa baarissa halusi - syystä tai toisesta - kokeilla omien voimiensa ääretöntä kantavuutta. Huonostihan siinä kävi, kun turvamiehet kuljettivat reuhaavan ja verta vuotaneen kisaturistin omilla hyviksi havaituilla keinoilla ulos.
Välillä tuntuu, että itse ottelu ei ole kisaturistin suurin kliimaksi. Fanittamisen syvin olemus taitaakin liittyä kokonaisuuteen, jossa eri puolilta maailmaa tulevat ja samankaltaisesti ajattelevat ihmiset löytävät toisensa ja tuntevat välittömästi suurta sympatiaa.