Oulun yliopiston historian laitoksella antiikin kielten ja kulttuurin lehtorina työskentelevän Timo Sirosen oskinkielistä piirtokirjoitusta koskevilla tiedoilla oli ratkaiseva vaikutus siihen, että Rooman lähistöltä löytyneen yli 2000 vuotta vanhan voitonmonumentin alkuperä alkoi aueta myös italialaisille.
Alunperin vuonna 1989 Carsolin kylästä pellolta löydetty samnilaisten tekemä voitonmonumentti 2100 vuoden takaa sai nimittäin virua vuosikymmenet löytäjiensä, kylässä asuvien apteekkariveljesten navetan suojissa.
Löydöstä oli Italian lakien mukaisesti ilmoitettu museovirastoon ja viranomaisille, mutta kukaan ei heti ehtinyt erikoisuutta katsomaan. Ja kun ehti, ei samnilaisten monumentissa käyttämälle oskin kielelle löytynyt tulkkia. Pikku hiljaa koko voitonmonumenttia alettiin pitää väärennöksenä.
"Tieteellinen kateus on sellainen asia, että jos ei itse jotakin osaa tulkita, löytöä pantataan tai se haudataan hiljaisuudessa. Oskin kieltä osaa noin 200 ihmistä maailmassa, ja meistä kolme on Alppien tällä puolella", kuvailee Sironen.
Sironen saikin tehdä pitkän ja perusteellisen työn, ennen kuin kollegat vakuuttuivat löydön aitoudesta ja merkityksestä.
"Osoitin vuonna 2005 Suomen Rooman instituutissa pitämässäni esitelmässä, että väärentäminen ei ole mahdollista, sillä se olisi vaatinut mielettömän työ- ja tietomäärän."
25 vuotta oskinkielisiä piirtokirjoituksia tutkinut sekä niistä gradunsa, lisensiaatintyönsä ja väitöskirjansa tehnyt Sironen pääsi poikkeuksellisen löydön jäljille vuonna 2004 sattumalta, omien sanojensa mukaan "moukan tuurilla".
"Olin vuodet 2003-2005 Suomen Akatemian tutkijatohtorina Roomassa ja kuljetin siellä tytärtäni kouluun. Naisvaltaisessa lasten saattajien joukossa oli kolme miestä, ja muutaman viikon päästä juttu alkoi luistaa. Kun toinen miehistä kuuli ammattini, hän kertoi monumenttilöydöstä, jossa oli ollut outoa piirtokirjoitusta. Eikä kieli ollut latinaa eikä kreikkaa."
Tieto oli niin järisyttävä, ettei uni tullut seuraavana yönä tutkijan silmään, sillä oskin kieltä ei ole löytynyt näin läheltä Roomaa, vain vajaan 60 kilometrin päästä. Kun hän sitten sai löydöstä kuvan nähtäväkseen, kaikkosi uni seuraavanakin yönä.
"En varmaan koskaan voita lotossa, mutta minulle tämä on arvokkaampi voitto", Sironen vertaa.
Hänen mukaansa löytö on tärkeä kahdestakin syystä. Se kertoo hävinneiden historiasta, eli tapahtumista häviäjien näkökulmasta. Tämä taas on harvinainen näkökulma, sillä historia on pääasiassa voittajien kirjoittamaa. Tietoa hävinneistä jälkipolville ei ole säilynyt, sillä voittajien tapana on ollut tuhota edeltäjiensä aikaansaannokset ja hallitsijoiden patsaat.
"Rooman historia on voittajien historiaa. Monumentti on kuitenkin pystytetty samnilaisten roomalaisista tärkeässä taistelussa saavuttaman voiton kunniaksi. Eikä voitto ollut mikä tahansa, vaan tiedon mukaan joki oli punaisena roomalaisten sotilaiden verestä."
Roomalaisten sotilaiden tuho järkytti kansaa. Tuolloin tehtiin päätös, että taisteluissa kaatuneita sotilaita ei enää tuoda kotiin haudattavaksi, vaan kentällä kaatuneet haudataan taistelupaikalle.
Hurjaan taisteluun samnilaiset yllytti heidän roomalaisilta saamansa kohtelu. Rooman alaisuudessa heille oli sälytetty lukuisia raskaita velvollisuuksia, kuten joutuminen legioonaan ja valloitussotiin, mutta niiden vastapainoksi ei luvattu mitään oikeuksia.
Löytö on harvinainen myös siksi, että näin vanhoja voitonmonumentteja ei ole löydetty antiikin aikaisesta Italiasta tai läheltä Roomaa, toisin kuin Kreikasta. Poikkeuksellista on sekin, että taistelun ajankohta 11. kesäkuuta 90 eKr. on tarkasti tiedossa.
Monumentti oli alunperin sijoitettu vuoren päälle. Siihen on kaiverrettu muun muassa samnilaissoturi, joka pilkkaa roomalaista rintahaarniskaa ja kypärää, siis voittosaalistaan.
"Propagandistisesta kuvasta ei jää epäselväksi, kuka on voittaja ja kuka häviäjä", Sironen summaa.
Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä lopulta samnilaiset hävisivät roomalaisille.
"Se oli sisällissota, etninen puhdistus", hän kuvailee.
Osa monumentista ja sen kaiverruksista on aikojen saatossa tuhoutunut. Vielä todennäköisempää on, että se on tarkoituksellisesti tuhottu.
Sironen toteaa, että tutkijan työ on erityisesti tässä tapauksessa vaatinut monitieteistä näkemystä, tuuria ja välillä salapoliisin taitojakin.
"Pitää osata kieliä, arkeologiaa ja historiaa sekä yhdistellä palasia kohdalleen."
Osittain juuri voitonmonumentin innoittama Sironen aikoo opettaa hävinneiden historiaa seuraavaksi Oulun yliopiston opiskelijoille. Historian laitoksella käynnistyy ensi keväänä Hävinneiden historia -hanke ja opintopiiri.
