Toisen maailmansodan käännekohtia on juhlittu näyttävästi viime kesästä lähtien. Ensimmäistä kertaa Euroopan historiassa tapahtumien tasavuosia on mahdollista muistaa niin, että niin sodan voittajat kuin häviäjätkin ovat läsnä. Euroopan haavat ovat pitkälle parantuneet.
Yhteismuistelut alkoivat kesäkuussa, kun tuli täyteen 60 vuotta Normandian maihinnoususta. Juhlissa oli ensi kertaa mukana myös Saksa. Tammikuussa sodan kaikki osapuolet kokoontuivat Puolaan muistamaan Auschwitzin keskitysleirin vapautumista 60 vuotta sitten.
Edessä on tilaisuuksia, joissa on määrä muistaa maailmanpalon päättymisen 60-vuotispäivää. Eurooppa muistaa natsi-Saksaa vastaan käydyn sodan loppumista 8. toukokuuta. Lisää seuraa päivää myöhemmin Moskovassa. Presidentti Vladimir Putin on kutsunut maailman johtajat paikalle. Listaa kutsun hyväksyneistä ei ole vielä ole, mutta esimerkiksi tasavallan presidentti Tarja Halonen aikoo osallistua.
Moskovan-matka on kiperin Virolle, Latvialle ja Liettualle. Baltian maiden päätökset riippuvat siitä, sopivatko osapuolet käyvästä poliittisesta hinnasta. Venäjä tarjoaa Virolle ja Latvialle epämääräisesti palkinnoksi rajasopimuksia, mutta vaatii kylkiäisiksi ummet lammet käsitteleviä poliittisia julistuksia. Baltit haluavat, että rajasopimukset allekirjoitettaisiin jo ennen juhlia ja että Moskova tuomitsisi Baltian kohtalon sinetöineen Hitlerin ja Stalinin hyökkäämättömyyssopimuksen.
Baltian maat joutuvat sovittamaan asiassa yhteen historian painolastin ja nykyisyyden realiteetit. Maat ovat jo EU:n ja Naton suojissa, ja järjestöt kenties näkisivät mieluusti, että ne suuntaisivat katseensa jo eteenpäin.
Viro ja Liettua ovat pinteessä, sillä Latvian presidentti Vaira Vike-Freiberga on jo ilmoittanut matkustavansa Moskovaan. Vike-Freiberga kertoi äsken Ylen haastattelussa, että presidentti Halonen ja Puolan presidentti Alexander Kwasniewski olivat taivutelleet häntä. Suomi on viestinyt samaa ainakin Virolle. Liettualainen europarlamentaarikko Vytautas Landsbergis on luonnehtinut Vike-Freibergan päätöstä "oudoksi".
Voiton päivän vietossa on kysymys myös Venäjän paikasta maailmanyhteisössä. Sen ja EU:n suhteet ovat jo ennestään huonot. Koko läntinen maailma kantaa huolta Venäjän demokratian tilasta. Jos länsi boikotoisi mielenosoituksellisesti sotaliittolaisensa juhlia, teko varmasti lietsoisi Venäjän eristäytymishaluja ja kääntyisi Putinia vastaan.
Riidan aineksia on ollut ilmassa jo pidempään. Europarlamentin satakunta jäsentä julkisti marraskuussa kärjekkään avoimen kirjeen. Aloite siihen tuli Baltian maista, ja allekirjoittajat edustivat lähinnä oikeistopuolueita. Suomalaismepeistä nimensä kirjoittivat Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi, Henrik Lax, Alexander Stubb ja Ari Vatanen. Moskovassa ei kirjeen mukaan juhlita "toisen maailmansodan loppua, vaan pikemminkin neuvostomiehitysten ja totalitaarisen kommunismin rikosten hyväksyntää".
Historian katsannossa on kysymys ei enempää eikä vähempää kuin toisen maailmansodan pohjimmaisista syistä ja syypäistä. Oliko Hitlerin Saksa ainoa syntipukki, vai mikä osa vastuusta kuuluu Neuvostoliitolle ja sen diktaattorille Stalinille? Isä aurinkoinenhan solmi Aatun kanssa Baltian maiden kohtalon sinetöineen Molotov-Ribbentrop -paktin. Ja mikä oli Euroopan johtajien vastuu? Hehän myötäilivät Hitleriä 1938 Münchenissä.
Tämä historian sykkyrä kummittelee Moskovan juhlien taustalla. Jos diplomatian rattaat pyörivät lähiviikkoina hyvin, toisen maailmansodan yhtä viimeisintä juoksuhautaa voitaisiin saada jossakin määrin lapioiduksi umpeen.
Presidentti Putin lähetti Baltian maille terveisiä jo Auschwitzista. "Seistessämme tällä piinatulla maaperällä meidän pitää lujasti ja yksiselitteisesti sanoa, että kaikki yritykset kirjoittaa historiaa uudelleen ja rinnastaa uhrit ja heidän tappajansa, vapauttajat ja miehittäjät toisiinsa ovat moraalittomia ja hyväksymättömiä niiltä, jotka pitävät itseään eurooppalaisina", hän sanoi.
Yhtäläisyysmerkkien veto natsi- ja bolshevikkivallan välille on ollut Neuvostoliitto/Venäjälle aina arka paikka. Näin, vaikka ulkoministeri Vjatsheslav Molotovin väitetään sanoneen hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoitustilaisuudessa, että "fasismi on makuasia".
Neuvostoliitto menetti sodassa eniten kansalaisiaan, noin 27 miljoonaa. Kun Vasili Grossman veti nämä yhtäläisyysmerkit fasismin ja bolshevismin välille suuressa sotaromaanissaan Elämä ja kohtalo, neuvostosensorit takavarikoivat käsikirjoituksen 1961. "Kirjaanne ei julkaista ainakaan 200 vuoteen", Grossmanille sanottiin kirjailijaliiton kokouksessa. Kirja julkaistiin Neuvostoliitossa 1989. Kommunismin musta kirja todisti jo, että bolshevismin historia oli paljon natsismin historiaa verisempi.
Moskovalle on ollut vaikea jopa tunnustaa Molotov-Ribbentrop -sopimuksen olemassaoloa. Se tehtiin vasta 1988, ja asiakirja julkaistiin 1992. Tästä huolimatta Moskovan virallinen kanta on yhä, että baltit liittyivät Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti. Balttien olisi helpompi mennä Moskovaan, jos tällainen naurettavuus loppuisi. Venäjän on kuitenkin yhä vaikea katsoa menneisyyttä silmiin. Nykyisyys olisi helpompi, jos menneisyys olisi hallinnassa.