Timo Kyrö vetäisee moottorisahansa käyntiin. Nirhaisee pienen palan kuusen kyljestä ja opastaa, "että tästä niitä pihkapuita tulee".
Luontokin tekee samaa hommaa, mutta omaan tahtiinsa eli paljon hitaammin. Esimerkiksi salamaniskusta tulee kuusen kylkeen hyvä pihkaruhje. Myös maannousema- ja routavauriot saattavat puristaa puusta pihkakyyneliä.
Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsien seos, mikä suojaa havupuun haavoja bakteereilta, tuhohyönteisiltä ja sieniltä.
Pihkavoiteen teon taisi jo Timo Kyrön äiti ja ties kuinka monta suvun naispolvea häntä ennen. Äidiltä amputoitiin diabeteksen vuosi jalka polvesta 1990-luvun alkupuolella. Hänellä oli mukana omaa pihkavoidetta, jolla sai sairaalassa omalla vastuullaan hoitaa jalkaansa. Siitä lähtien pihkavoidepurkki on löytynyt Kolarin terveyskeskuksen hyllyltä.
Kansanperinteeseen perustuvan pihkavoiteen tekijöitä on eri puolilla maata ja kullakin on oma viritelmänsä. Kuka käyttää rasvana voita, kuka sianihraa tai poronkuuta. Joku notkeuttaa voidetta muurahaishapolla. Timo Kyrö ei salaile oman salvansa koostumusta, muttei pidä sitä tarpeellisena korostaakaan.
"Antaahan nyt poikien ensin tutkia, että mikä parhainta olisi", hän toppuuttelee.
Ällistyttävästi tieto hänen pihkavoiteestaan on maailmalle singahtanut, vaikka Kolarin Venejärvellä asuvan perheen puhelinnumerokin on Eine-vaimon nimissä. Naapurikylässä Sieppijärvellä asuu Timo Kyrön täyskaima, jolle uusien voiteenkyselijöiden puhelut useimmiten ohjautuvat. "Soittoja on tullut Kanadasta asti", Sieppijärven Timo Kyrö naureskelee sentraalisantran hommiaan.
Kuusten pihkat eivät ole veljiä keskenään. Toisen puun pihka on tummempaa, toisen jäykempää kuin naapurilla. Vaikka ihminen puun pihkan tuottoon puuttuukin, rohmun hommaa pihkan keruu ei ole. Kuusi on melkoinen pihkapihi.
"Jos puusta saisi vuodessa 200 grammaa, hyvä olisi", Kyrö toivoo. Pihkaa ei saa herutella puista ilman maanomistajan lupaa. Pilkka puun kyljessä saattaa lahottaa puun niin, että vioitetun kohdan alapuolisesta osasta tulee lähinnä energiapuuta.
Partekin sementtitehtaalla laboranttina työskennellyt Timo Kyrö ei ole pelkästään pihkan pidossa. Koska metsätöissä luontoon joutuu tuhottomasti öljyä, hän on kokeillut moottorisahan teräöljynä tentulla ohennettua tervaa eli aitoa luonnontuotetta. Yllätys oli, ettei se tukkinut paikkoja ja toimi moitteettomasti.
Kyrön perheessä tehdään luonnontuotteista myös kotisaippuaa ja jauhetaan pettua jauhoksi. Lusikallinen sitä päivässä vaikka jugurttiin sekoitettuna pitää vatsan kunnossa, Kyrö sanoo yli vuosikymmenen kokemuksella.
"Vähän se maistuu pihkalle, mutta mitä se haittaa."