Mikä suomalaisia vaivaa? Osaamme vaikka mitä ja venymme mihin tahansa. Silti meitä vaivaa huono kansallinen itsetunto, mikä näkyy etenkin kansainvälisessä kanssakäymisessä.
Varsinkin takavuosina suomalaiset poliitikot olivat ulkomailla suurissa kokouksissa kuin varjoja kotimaan itsestään. Heidät tungettiin ryhmäkuvissa takariviin, josta he kurkkivat hämillään kameraan.
Turistikohteissa kaupustelijat tunnistavat suomalaisen jo kaukaa. Hän tulee arkana paikalle ja tuntuu kysyvän, että enkö minä saakaan tulla tänne. Toista ovat vanhojen kulttuurimaiden asukkaat. He tuntevat arvonsa eivätkä mieti mitä, muut heistä ajattelevat. Kuitenkin näiden maiden suurimmat saavutukset löytyvät kenties jopa kymmenen sukupolven takaa. Nykytodellisuus on paljon kurjempi, mutta se ei aiheuta itsetuntoon minkäänlaista kolausta.
Otetaan esimerkiksi vaikka Italia. Maan kukoistuksesta on kulunut jo monta vuosisataa. Nykyinen Italia rämpii monella tavalla pohjamudissa, mutta se ei syönyt italialaisten leuhkoja eväitä.
Entä Saksa ja Ranska? Maat ovat juuttuneet menneisyyteen eivätkä uskalla kohdata kovaa todellisuutta ja ratkaisuja, jotka on tehtävä ennemmin tai myöhemmin. Silti itsestä ajatellaan suuria.
Meillä suomalaisissa on paljon ylpeiltävää: Koululaitos on maailman paras, kilpailukyky huippuluokkaa, korruptio minimaalista. Eikä lista lopu suinkaan tähän. Sitä voisi jatkaa pitkällä rimpsulla.
Pystyivät suomalaiset suurtekoihin ennenkin. Sota-ajan miehet ja naiset venyivät ihmeisiin tavan takaa. Talvisota on episodi, jota sietää ihmetellä vieläkään. Kansallista itsetuntoa ei enää tarvitse kuitenkaan rakentaa ainoastaan talvisodan varaan, mikä on ehkä hyväkin, sillä sodasta on jo kauan.
Mikä on latistanut suomalaisten itsetunnon? Vastausta voi hakea historiasta. Suomi on ollut lähes koko historiansa vieraiden komennossa. On ollut ehkä vähän pakko pitää pää matalana ja mölyt mahassa.
Ruotsi on sen sijaan porskutellut omillaan jo miltei ikuisuuden ja onpa maalla ollut suurvaltamenneisyyskin. Venäjällä on ollut vieraasta valloittajasta paljon kovempia kokemuksia kuin suomalaisista, mikä näkyy venäläisten alistuvana luonteena. Suomalaisia taas on painanut alas nurinkurinen kasvatusperinne, jonka estää ihmisiä kasvamasta henkisesti täyteen mittaansa. Suomalaisista on tullut väärällä tavalla nöyriä ja vaatimattomia.
Omia lahjoja ja hyviä piirteitä ei saa kieltää, vaan niistä pitää iloita. Viisas ihminen tuntee itsensä niin hyvässä kuin pahassakin. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Olisi joskus epärealistista olla tunnustamatta, että on hyvä tyyppi.
Viime aikoina suomalainen itsetunto on ollut onneksi nousussa. Toivottavasti itsetunnon nousu ansaittuun mittaansa ei sentään vie kymmentä sukupolvea. Hyvä itsetunto siivittäisi suomalaiset vieläkin parempaan menestykseen. Olokin olisi parempi.