Voi­mis­te­lun mallia nuo­rem­mil­le

Nykyisen valmennuskäsityksen mukaan telinevoimistelun huipulle pääsee vain hirvittävän harjoittelun avulla. Harjoitussalille on syytä lähes muuttaa asumaan.

Heikki Savolainen näytti vuonna 1961 kajaanilaisille koulupojille mallia hevosella. 53 ikävuotta eivät olleet hidastaneet vauhtia eivätkä syöneet puhdasta tyyliä.
Heikki Savolainen näytti vuonna 1961 kajaanilaisille koulupojille mallia hevosella. 53 ikävuotta eivät olleet hidastaneet vauhtia eivätkä syöneet puhdasta tyyliä.
Kuva: Jussi Pohjakallio

Nykyisen valmennuskäsityksen mukaan telinevoimistelun huipulle pääsee vain hirvittävän harjoittelun avulla. Harjoitussalille on syytä lähes muuttaa asumaan.

Yhdeksän olympiamitalin voimistelija Heikki Savolainen ei nykymuottiin sopisi. Hänen ajatusmallinsa toimi juuri toisin päin: liika on likaa, itseään on turha polttaa loppuun.

Savolaisen mallissa on järkeä. Sen hän todisti omalla hämmästyttävän pitkällä kilpailu-urallaan: Savolainen kilpaili viisissä eri olympialaisissa (1928-1952) neljällä eri vuosikymmenellä. Hitaasti kiiruhtamisen jälki näkyi myös voimistelusalien ulkopuolella, sillä Savolainen eli 90-vuotiaaksi.

Tänään perjantaina hänen syntymästään tulee kuluneeksi tasan sata vuotta.

Elinikäisen liikunnan äänitorvi toimi itse niin kuin puhui. Helsingin olympialaisiin (1952) osallistuessaan Savolainen oli 44-vuotias sodan käynyt mies. Tuohon aikaan hän oli jo asettunut asumaan Kajaaniin ja hoitanut kaupunginlääkärin virkaa kuusi vuotta.

Helsingin olympiajoukkueeseen pääseminen oli täpärällä, sillä kunnon näytöt kisojen alla puuttuivat. Syykin oli selvä: kesällä 1952 Kajaanissa riehunut lavantautiepidemia piti kaupunginlääkärin tiukasti töissä kiinni, aikaa harjoittelulle liikeni tavallista vähemmän.

"Se jos mikä oli amatöörimäistä harjoittelua", Savolainen on muistellut.

Kaikesta huolimatta Savolaisen kaulaan ripustettiin joukkuekisan pronssimitali. Kisojen avajaisissa hän sai kunnian vannoa olympiavalan.

Heikki Savolainen oli voimistelijana oman tiensä kulkija.

1920-luvun alussa Savolainen oli saksalaisen mestarivoimistelija Rudolf Kobsin ohjauksessa. Saamiensa virikkeiden pohjalta hän ryhtyi kehittelemään omaa omintakaista voimistelutyyliään. Savolainen oli oman aikansa tyylikkäin telinetaituri: hänen suorituksiaan leimasivat lennokkuus, ilmavuus, rauhallisuus, täsmällisyys ja laajojen liikeratojen täydellinen hallinta.

Savolaisen kilpailu-ura oli sen verran pitkä, että siihen mahtuivat sekä suomalaisen telinevoimistelun nousu, kirkkaimmat menestyksen vuodet että myös alamäen alku.

Vuoden 1948 Lontoon olympialaiset ovat edelleen suomalaisen telinevoimistelun kultaisinta historiaa - ja Savolainen yksi niiden kisojen suurimpia suomalaissankareita. Voimistelujoukkue toi kisoista kotiin laskutavasta riippuen neljä tai kuusi mestaruutta. Hevosen mestaruuden jakoi kolme suomalaista: Savolainen, Veikko Huhtanen ja Paavo Aaltonen. Lisäksi Huhtanen voitti moniottelun, Aaltonen hypyn ja Suomi tiukan kisan jälkeen joukkuekisan.

Heikki Savolaisen syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi Kajaaninjoen rannassa linnanraunioiden edustalla paljastetaan tänään perjantaina kello 13 mestarivoimistelijan muistomerkki. Muistomerkin on suunnitellut taiteilijaprofessori Matti Koskela.

Ilmoita asiavirheestä