Tuore työministeri Anni Sinnemäki on aloittanut reippaasti. Ministeri puhuu lisäelvyttämisen tarpeesta. Toisaalta hän on kyseenlaistanut valtion tuottavuusohjelman järkevyyden tässä taloustilanteessa.
Suomalainen talouspoliittinen keskustelu on kesän aikana ollut erikoista. Julkisuudessa on usein toistettu lukua 100 miljardia euroa, jonne tasolle julkisen velan odotetaan lähivuosina kasvavan. Elvytyksessä velan määrä ei ole olennaisin asia. Ratkaisevaa sen sijaan on se, onko yhteiskunnassa tässä talouslamassa sellaisia elvytyskohteita, jotka maksavat itse itsensä takaisin.
Yhteiskunnan kokonaisedun ja jopa julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainon näkökulmasta kannattavia elvytyskohteita on vaikka millä mitalla. Siksipä hallitukselle toivoisi syksyn budjettiriihessä rohkeutta ja viisautta elvyttää. Velkaantuminen on nyt järkevää.
Toistaiseksi Suomi on EU-maiden vertailussa elvyttänyt kohtuullisen tukevasti. Vuoden 2009 osalta elvytyksen määrä on noin yksi prosentti bruttokansantuotteesta. Useimmat EU:n jäsenmaat jäävät tästä selvästi jälkeen. Yhdysvallat on aivan omassa sarjassaan, jossa elvytyksen määrä on noin kuusi prosenttia bkt:sta.
Suomen elvytyspolitiikan pulmana on tehottomuus. Pääosa elvytysmiljardeista kuluu veronalennuksiin. Tänä vuonna on toteutettu ansiotulojen veronalennus ja syksyllä on tiedossa ruuan arvonlisäveron alennus. Toimet perustuvat päätöksiin, jotka tehtiin jo ennen kuin lamasta tiedettiin, mutta ne osuvat oivalliseen ajankohtaan. Valtiontalouteen tehdään päätösten nojalla noin 1,5 miljardin aukko. Saman rahan käyttäminen lisämenoihin tai vaikkapa kuntien valtinosuuksiin olisi aikaansaanut tehokkaampaa laman lievennystä.
Elvytyksellä ei pystytä lamaa estämään, mutta paljon on mahdollisuuksia lieventää talouslaman vaikutuksia. Tänä vuonna kansantuote supistuu noin kuusi prosenttia bkt:sta, elvytyspaketin kaksinkertaistaminen nostaisi lisäruiskeen määrän noin kahteen prosenttiin bkt:sta.
Elvyttävämpää politiikkaa tarvittaisiin ennen muuta työttömyyden kasvun katkaisemiseksi. Tämä talouden sukellus on sen verran syvä, että on täysin perusteltua verrata ajankohtaisia ongelmia 1990-luvun lamaan. Lamat eivät ole veljeksiä, mutta vähintään serkuksia. Pitkäaikaistyöttömyys syrjäyttää nopeasti ja tehokkaasti. Kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen noin puolet työttömistä menetetään ja vaikutus valtiontalouteen on dramaattinen. Panostukset työllisyyteen ovat järkevää talouspolitiikkaa ja viisasta valtiontalouden hoitoa.
Aatteet ja ideologiat ovat talouspoliittisessa keskustelussa vinksin vonksin. Poliittisesta oikeistosta on erityisesti varoiteltu velkaantumisen vaaroista. Vasemmisto-oppositio olisi puolestaan valmis lisäämään velkaelvytystä. Elvytyspolitiikan järkevyys perustuu ajatukseen markkinatalousjärjestelmän toimivuudesta ja kykyyn korjata tasapainottomuudet. Elvytys tehoaa ja valtion kassa täyttyy työllisyyden kohentuessa. Poliittisessa oikeistossa on perinteisesti uskottu markkinatalousjärjestelmän kykyyn. Johdonmukaista olisikin, että poliittisessa oikeistossa vaadittaisiin voimakasta elvytyspolitiikkaa, vaikka velkarahalla.
Vasemmistossa puolestaan, jossa epäillään markkinatalousjärjestelmän toimintakykyä aika ajoin, olisi johdonmukaista olla elvytysvaatimuksissa pidättyväinen, koska ei ole takeita sille, että talousjärjestelmä piristyisi lisäruiskeiden vaikutuksesta.
Valtion tuottavuusohjelman tavoitteena on vähentää systemaattisesti valtion henkilöstöä. Kahden poislähteneen (yleensä eläkkeelle) tilalle palkataan yksi. Tuottavuusohjelman taustalla on järkevältä kuulostavia perusteita: valtion ei tule rohmuta työmarkkinoilta lisääntyvästi työvoimaa, vaan sitä pitää riittää myös yksityiselle sektorille. Tämä perustelu on ollut alusta lähtien heikoissa kantimissa, mutta nyt siltä on pudonnut kokonaan pohja pois.
Valtion osuus työvoimasta on kuusi prosenttia. Mitenköhän uskottavaa on, että tällä osuudella pystyttäisiin romuttamaan yksityisen sektorin työvoimantarvetta? Näin voi olla jossain äärimmäisessä työvoimapulassa. Laman vuoksi työvoimapulaa ei ole näköpiirissä useisiin vuosiin. Työperäinen maahanmuutto on ollut erittäin vilkasta ja tuottavuusohjelman taustalla olevat laskelmat ovat siksikin pielessä. Ammatillisen koulutuksen saaneet nuoret valmistuvat nyt kilometritehtaalla.
Valtion työvoimatarvetta lisäävät myös valtion lisääntyvät tehtävät, joita laman vuoksi riittää. Työvoimahallinnon asiakaskunta on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut ja samaan aikaan hallitus on - ihan oikein - lisännyt työvoimapalvelujen laatua, mikä edellyttää lisää työvoimaa. Heinäkuun alusta astui voimaan muutosturvan laajennus, joka jo yksin tuo työvoimahallinnolle lisätyötä.
Kummassakin asiassa ministeri Sinnemäki on oikeassa. Suomella on sekä syytä että varaa tukea talouskasvua ja työllisyyttä elvyttämällä. Tuottavuusohjelman alkuperäiset perusteet eivät näissä oloissa pidä vettä. Ministerille voimia ja rohkeutta valitsemallaan linjalla, vaikka Siperia saattaa opettaa.