Keskiviikkona aamuyhdeksältä Teuvo Pakkalan Kauppaneuvoksen härkä -teatteriesitykseen ei ole tunkua, meitä on kolme. Nuku-keskuksessa pidettävä Teuvo-ehjätaidefestivaali on jo hyvässä vauhdissa, sillä teatterimaratonille on lähdetty jo aamukolmelta. Teatteri Airopik tekee Teuvoa tutuksi, ja on tahti hengästyttävä: 24 esitystä vuorokaudessa. Tässä on urheilusuorituksen makua, näyttelijätkin ovat sonnustautuneet verkkareihin.
Mukana on parikymmentä näyttelijää, jotka ovat tuttuja Nukketeatteri Akseli Klonkista ja nuorten taide- ja mediapaja Wankkurista. Esitysten pituudet vaihtelevat kymmenestä minuutista lähes tuntiin.
"Hauskaa, kun on kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan", toteaa Johannes Helama, joka on urakoinut teatteriesityksiä aamuyöstä asti. Helama sanoo käyneensä esitysten välillä kahvilla pariinkin otteeseen.
"Vielä tämä ja sitten nukkumaan. Illalla takaisin", hän toteaa.
Oululaissyntyisen Tobias Effen teatterimaraton on alussa, sillä hän aloitti vasta kahdeksalta.
"Tulin Helsingistä tätä varten ja aion katsoa kaikki Pakkalat. Aikaisemmin en ole kirjailijaan tutustunut. En tiedä, avaako nämä esitykset Pakkalaa, sillä sovitukset ovat aika villejä", toteaa Turun Tehdasteatterin näyttelijä muutaman esityksen nähtyään.
Sanan mahti ja mahtisana
Pakkala voi olla aamutuimaan herättävä kokemus, varsinkin kun Teatteri Airopikin versio Kauppaneuvoksen härkä -näytelmästä ei ole mitään verkkaista lönkyttelyä, vaan hengästyttävää anarkiaa. Miehet näyttelevät naisia, naiset miehiä ja kaikkea siltä väliltä.
Esityksestä on löydettävissä ohjaaja-näyttelijä Janne Kuustielle tunnusomaiset piirteet: vauhtia, välineteatteria, nokkelia lavasteita ja tietysti musiikkia. Mikko Karjalaisen tekemä musiikki soi kovaa, välillä se kasvaa räyhäkkääksi punkiksi. Jotain reippaasti sovitetun jutun jujusta on silti tallella: nimittäin painetun sanan mahti ja sen kohtalokkaat seuraukset yhteisössä.
Tuomas Kumpulaisen ohjaama Mahtisana-näytelmä on oikeastaan vain nyrjähtänyt näytelmän ranka, jossa ei Pakkala-yhteyksiä tunnista aluksi laisinkaan, ellei nyt stiiknafuuliaa eli mahtisanaa oteta lukuun. Mahtisana taipuu Sirpa Gripin esittämäksi villiksi heviksi. Sanan mahti on uskomaton, mutta miten käy mahtailijan? Yleensä huonosti.
Läpi esityksen kuultava jahkaileva kertojaääni saa myös hahmon (Mikko Karjalainen), joka ottaa välillä ohjat käsiinsä - tunnelma alkaa olla oudon hervoton. Poiken välinen juoksukilpailu käydään liikuttamalla sormia pitkin näyttämön lattiaa. Loppulaulu tuo stiiknafuulian kaikkien huulille.
Olo kuin
kesäleirillä
Festivaalin isä Janne Kuustie on viehtynyt rajojen koettelemiseen. Oululaisille jo tutuksi tuleen Kesäaika päättyy -teatteritapahtuman lisäksi hän on järjestänyt aikoinaan Pieksämäellä vuorokauden pötköön kestäneen rockfestivaalin. Rajojen ja kestokyvyn koettelemisesta tässäkin on kysymys.
"On mukava tuntea kunnolla tekevänsä jotakin. Kai tätä voisi verrata maratonjuoksuun", selvittää Kuustie.
Idea on muhinut Kuustien päässä jo kauan. Alkuperäinen ajatus oli ottaa yksi pääteos yhdeltä kirjailijalta aakkosjärjestyksessä. Teuvo Pakkala oli luonnollinen valinta, kun kaupunki tiedusteli Airopikilta juhlavuosiohjelmistoa. Monille näyttelijöille tämä oli ensikosketus oululaiskirjailijaan.
Kuustielle Pakkalan lapsiajan novellit, Tukkijoella ja Kauppaneuvoksen härkä ovat tutuimpia. Hänen suosikkinsa on koskettava Sairasvuoteella-novelli.
"En edelleenkään pidä kaikista Pakkalan teksteistä, esimerkiksi Meripoikia-käsikirjoitus on kehnoa materiaalia, vaikka Pakkalaa niin kovasti arvostetaankin."
Kun Kuustie keväällä aloitteli projektiaan, oli hän valmis lopettamaan lastenteatterin tekemisen.
"Tiesin, että ainut mahdollisuus on tehdä jotain muuta. On ollut hyvä nähdä, millä tavalla muut tekevät teatteria. Ehkä välillä täytyy hakea myös epäonnistumisia. Nyt on uusia ideoita lastenteatteriinkin", hän toteaa.
Festivaalin kasaaminen ei ole ollut aivan pieni eikä ongelmaton voimanponnistus. Kevään harjoituksissa porukka jaettiin kolmeen ryhmään. Pian tilanne oli kuitenkin se, että samat näyttelijät joutuivat useampaan ryhmään. Treenejä oli aamusta iltaan.
"Olo on ollut kuin kesäleirillä, vaikka meinasin melkein luovuttaa. Toivottavasti katsojilla on festarimeininki, eivätkä he tuijota pieniin yksityiskohtiin. Kyllähän tämä on vähän sisäänlämpiävää touhua, jossa yleisöä ei ole aina huomioitu."