Helsinki Ruotsalainen Charlotte Engelkes ei puhu suomea. Vaan mitäpä pienistä: hän vetää syvään henkeä, eläytyy veikeään tarinankerrontailmeeseen ja latelee ulkoa pitkän tarinan Peppi Pitkätossun kaltaisesta voimanaisesta.
- Minulta meni kolme päivää tämän oppimiseen, huudahtaa nainen, jolle sitkeyden osoitus ei ollut uralla ensimmäinen.
Tukholmassa asuva pitkä ja hoikka Engelkes voisi olla ballerina. Balettitanssija hän ei kuitenkaan ole - niin kuin ei performanssi- ja teatteritaiteilija, laulaja eikä näyttelijäkään. Elävien esitysten moniosaaja Engelkes ei turhaan kumartele taiteenalojen rajoja.
- Olen huomannut ajattelevani kuin tanssija tai koreografi, mutta tanssia teoksiini sisältyy melko vähän, sanoo itseoppinut artisti, jonka taidetta on kutsuttu muun muassa performanssiteatteriksi.
Engelkes esiintyy nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Kiasma-teatterissa Helsingissä Suomen ensi-iltansa saa Euroopassa kiertänyt sooloteos Sweet. Revyyn, kabareen ja performanssin välimaastoon sijoittuva näyttämöteos sai ensi-iltansa 2000. Se oli Euroopan lavoilla nosteeseen päässeen Engelkesin ensimmäinen ohjaus- ja käsikirjoitustyö.
Trukkikuskista napatanssijaksi
Ennen kuin Engelkes äkkäsi esiintyvän taiteilijan kykynsä, hän työskenteli neljä vuotta trukkikuskina Tukholman pohjoisella päärautatieasemalla. Hän opiskeli myös jonkin aikaa maalausta tukholmalaisessa taidekoulussa ja aloitti esiintymisen napatanssijana perustamassaan itämaisessa tanssiryhmässä 1980-luvulla.
- Löysin kehon kielen suhteellisen myöhään, hän toteaa.
Sokerinpelosta kertovan Sweet-kabareen Engelkes sanoo olevan hyvin poliittinen teos, "vaikkei kukaan tunnu toistaiseksi huomanneen sitä".
- Minua pelotti kirjoittaa esittämälleni naiselle pääosa, ja niinpä nainen on ohjaajan vaimo, sivullinen. Hän odottaa oikeaa hetkeä pompata esiin miehensä syntymäpäiväkakun sisältä.
- Mikä oire naisten yhteiskunnallisesta asemasta! Emme uskalla astua pääosaan, vaan määrittelemme itsemme aina jonkun toisen kautta, useimmiten miehen, Engelkes lisää itsekriittisesti.
Itsepintaiseksi feministiksi tunnustautuva Engelkes varoittaa, että Pohjoismaissa naiset tuudittautuvat helposti ajatukseen hyvinvointivaltion tasa-arvosta.
- Itsekään en tullut kyseenalaistaneeksi totuttuja naisen aseman itsestäänselvyyksiä ennen. Sitten aktivoiduin, hän sanoo.
Sankarittaret vai "sankarittaret"?
Ei siis ihme, että Engelkesin teosten pääosissa hehkuvat voimakkaat naiset.
- En silti ole mikään näyttelijä: en ole koskaan eläytynyt johonkin kirjoitettuun rooliin. Minulle luontevaa on kutoa esitykset kokoon henkilökohtaisesta materiaalista, hän oikoo.
Engelkes rakastaa tarttua kanonisoituihin klassikoihin ja muuttaa niiden kulkua. August Strindbergin Neiti Juliessa Engelkesin luoma päähenkilö ei tee itsemurhaa - Engelkesin Julie seisoo loppuun asti ilkosen alastomana vaivautuneen Jeanin edessä.
Tuoreimmassa teoksessa nimeltä Miss Very Wagner ääneen pääsevät oopperoiden sankarittaret - tai "sankarittaret", sillä juuri sankaruuden Engelkes haluaa alkuperäisteoksissa kyseenalaistaa.
- Haluan osoittaa, että uskomalla vahvuuteensa naiset voivat irtautua kohtalostaan. Naisen alistunut osa esitetään niin taiteen traditiossa kuin nykyisessä mediakulttuurissa muka luonnonlain sanelemana.
Ensi viikolla kiireisellä freelancerilla on palaveri Tukholman konserttitalon väen kanssa, ja silloin uusi klassisia rakkauslauluja sisältävä sooloteos saa muotonsa.
- Työskennellessäni paljon monikulttuurisessa ympäristössä olen ymmärtänyt itsekin, mihin pyrin: ottamaan taiteen haltuun. Kun se on omannäköistäni, se puhutellee muitakin, Engelkes tiivistää.
KUVATEKSTI: Charlotte Engelkesin vahvoja naisia ovat Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu, August Strindbergin neiti Julie ja Richard Wagnerin Lohengrinin Elsa.