Pekingin paralympialaiset 6.-17.9.
Mies tempaisee itsensä pyörätuolista traktorin alimmaiselle askelmalle, tarttuu kiinni traktorin peilitankoihin ja nostaa itsensä pelkin käsivoimin parissa sekunnissa ylös ohjaamoon ja edelleen kuskin penkille. Pyöröpaalauskone perään ja iso Valmet on valmiina rehuntekohommiin. Se, että kuljettajalla ei ole toimivia jalkoja, ei haittaa mitään. Hurjat käsivoimat ja nykyaikaisen traktorin tekniikka pitävät huolen, että Juhani Kokko, 22, ehtii mukaan kotitilan töihin.
"Perjantaina tehtiin isän ja velipojan kanssa nuo", näyttää Kokko pihalla olevaa kymmenien valkoiseen muoviin käärittyjen rehupaalien kasaa. Rehua tarvitaan Kokkojen yli 70-päisen karjan ruokkimiseen ensi talvena. Ylikiimingin Seluskanjärven tuntumassa pellot on pian ajettu ja voidaan keskittyä taas olennaiseen, nimittäin lähestyviin paralympialaisiin eli vammaisurheilun olympiakisoihin.
Kokko lähtee edustamaan Suomea Pekingin paralympialaisiin syyskuussa. Penkkipunnerrukseen 52 kilon sarjassa osallistuva Kokko ottaa edustustehtävän rauhallisesti vastaan. Peruskuntokausi on takana ja nyt keskitytään voiman lisäämiseen sekä painon hallintaan. Eli pullat ja herkut vähemmälle. "Sillä se jo aika pitkälle lähtee", Kokko sanoo.
Rauhallisuuden takana on raudanluja päättäväisyys ja vuosien harjoittelu. Kokko loukkaantui auto-onnettomuudessa 12 vuotta sitten. Hän halvaantui jaloistaan ja joutui pyörätuoliin. Kokko aloitti penkkipunnerrusharjoittelun kuntoutusmielessä fysioterapeutin vinkistä. Vähitellen harjoittelu lisääntyi ja viitisen vuotta sitten hän lähti mukaan kisoihin.
Suomen ennätys
noussut kohisten
Neljä kertaa viikossa tapahtuvan kotiharjoittelun lisäksi Kokko käy kerran viikossa Oulunsalossa urheiluseura Oulunsalon Taiston valmentajien Veli-Matti Dahlgrenin ja Raimo Savalojan ohjauksessa. Ja tulosta on tullut: viime keväänä Kokko punnersi oman sarjansa uuden Suomen ennätyksen 138 kiloa.
Kehitys on ollut melkoista, sillä vielä kaksi vuotta sitten Kokon nimissä ollut 48 kilon sarjan Suomen ennätys oli 122,5 kiloa. "Kotona on mennyt 140 kiloa", Kokko huomauttaa.
Isot kisat maistuvat makealle.
"Onhan se harvinaista, että sinne pääsee. Se on aika siisti fiilis, kun keskittyy niin, ettei enää näe muuta kuin tangon."
Rauta on noussut mallikkaasti arvokisoissa aiemminkin. Kokko on voittanut juniorisarjoissa yhden MM-hopean ja kaksi EM-hopeaa. Viime vuonna Kreikassa pidetyissä aikuisten EM-kisoissa pronssi jäi harmittavan täpärälle. "Toinen käsi siinä jäi vähän huonosti ja teki pientä liikettä ja tuomarit hylkäsivät suorituksen", Kokko harmittelee.
Pekingistä Kokko odottaa kovaa vastusta. Mitaleille päästäkseen pitäisi Kokon arvion mukaan nostaa 160-170 kiloa. Se on tiukassa, mutta vähempikin riittää. "Siellä on paljon porukkaa 140-150 kilon paikkeilla. Kyllä sieltä monta päänahkaa voisi ottaa."
Ihmepaitoja
ja dopingia
Kokko voisi osallistua terveiden kisoihinkin, ja onkin osallistunut kilpailun ulkopuolella. Se ei tunnu kuitenkaan mielekkäältä, sillä terveiden kisoissa kilpailijat käyttävät yleisesti suoritusta tehostavaa penkkipunnerruspaitaa. Satoja euroja maksava paita voi vaikuttaa tulokseen kymmeniä kiloja, Kokko sanoo. Paralympialaisissa ihmepaita on kielletty.
Voimalajeissa doping on aina ollut vakava ongelma. Kokon mukaan myös vammaisurheilussa mennään välillä kielletylle alueelle. Näin kävi esimerkiksi viime vuoden EM-kisoissa Kreikassa.
"Siellä oli yksi irakilainen, joka olisi joutunut testiin kisan jälkeen. Hän lähti kuitenkin pakoon testaajaa. Irakilainen heitti lopulta kainalosauvat menemään ja jäi istumaan ovelle", Kokko kertoo.
Tarina ei tiedä, miten irakilaisen lopulta kävi.
Autolla Ruotsiin
ja takaisin
Kesää on vielä jäljellä, mutta lomia ei pahemmin pidetä. Siitä pitävät huolen paralympialaiset sekä kotitilan aitauksissa märehtivät eläimet.
"Treenataan ja onhan tässä tätä rehuntekoa. Suuria muutoksia harjoitteluun ei enää tule. Yksi lomareissu tehtiin velipoikien kanssa Ruotsiin Tukholman lähelle. Omalla autolla mentiin", Kokko kertoo.
Autoilu onkin yksi Kokon mielipuuhia harjoittelun ohella. Autotallissa aiemmin ollut Plymouth Firebird vaihtui uuteen mustaan Audi A3:een vuosi sitten.
"Noin 29 000 kilometriä on mittarissa."