"Ei ikinä tänne", vannoi Hilkka Suominen juututtuaan autollaan viime keväänä lumikinokseen myynnissä olleen Pirttikosken voimalaitoskylän tiellä. Suominen toteaa nyt, ettei koskaan pitäisi sanoa ei.
Avopuolisonsa Mauri Aallon ja yhteistyökumppanisnsa Markku Hallikkaan kanssa Kemijoki Oy:n entisen voimalaitoskylän asuntoalueen lomakyläksi ostanut Suominen houkuttelee nyt muitakin Pirttikoskelle, niin kesällä kuin talvellakin. Ei juuttumaan kinoksiin eikä kahlaamaan pitkässä ruohossa, vaikka yrittäjillä on lähes 15 hehtaarin alueella runsaasti kesällä viheriöiviä alueita ja talvella avattavia teitä.
Hikiältä ja Hämeenkoskelta Pirttikoskelle siirtyneillä yrittäjillä on ulkotilaa reilusti, mutta niin on kiinteistömassaakin. Pari- ja rivitaloissa on 65 asunnon lisäksi saman verran autotalleja, ravintolaksi muutettava ruokala, lämpökeskus ja kokoontumistiloina toimiva Luusuanpirtti. Paikan maineelle antaa ainakin hiukan lisäarvoa se, että siellä ovat vierailleet myös suurvaltojen johtajat.
Kiinteistömassaa on alueella niin paljon, että yrittäjät seuraavat erityisen herkällä silmällä öljyn ja sähkön hintakehitystä. Pakettina Kemijoki Oy:ltä ostetussa asuntoalueessa on sellaistakin, mitä äveriäs sähköyhtiö on rakentanut henkilökuntansa viihtymiseksi, mutta joka nyt on liiketoiminnassa tarpeetonta.
Uudet omistajat miettivät, mitä tehdä sähköllä lämpiäville parille tusinalle kasvihuoneita ja asuntoihin rakennetuille kylmähuoneille.
Vaihtoehtoja hiihtokeskuksille
Perustettavan Pirttikosken Loma Oy:n toimitusjohtaja Mauri Aalto, hallituksen jäsen Hilkka Suominen ja yhtiön asiamies Markku Hallikas uskovat, että Lapissa tarvitaan vaihtoehtoja suurille käyneille hiihtokeskuksille. Hämeenlinnassa ravintolakalusteiden uusiofirmaa pitäneet Aalto ja Suominen ovat antaneet itselleen puoli vuotta aikaa tehdä lomakylästä kannattavan.
Hankintaan tarvitun vieraan pääoman ulosliputtamiseen menee hieman pitempi rupeama eli kymmenen vuotta.
Parinkymmenen vuoden ajan Sallassa metsästellyt juristi Hallikas vakuuttaa hänkin, että vakavissaan Lappiin on tultu. Ruokapuolen käynnistävä kokki on jo palkattu ja ulkopuolisia työntekijöitä on arvioitu tarvittavan kuusi lisää.
Oman työpanoksen määrä ei kannata edes arvailla, ei tule olemaan mitään talkoilua.
Voimalaitoskylän uuden elämän avaajina ovat paikallisen kauppiaan varaamat 58 puolalaista marjanpoimijaa. He eivät ehdi lähteä, kun ruskaturistit ovat jo kynnyksellä.
Paikkaa myydään rauhaa hakeville perheille, busseilla kiertäville järjestöväelle ja tietenkin yksittäisille ihmisille.
Palveluja asuntovaunuilla ja -autoilla liikkuville suunnitellaan yhtä aikaa useille kymmenille, puhumattakaan metsä- ja kalamiehistä.
Stressinpoistoon
tai työtilaksi
Lomakylän markkinoinnista vastaava Hallikas pitää maastoltaan vaihtelevaa mäntyvaltaista aluetta myös erinomaisena kohteena firmoille, jotka laukaisevat johtonsa stressiä väripanoksilla käytävällä leikkisodalla.
Hallikas on sopinut internetistä jokaiseen asuntoon. Hän tarjoaakin rauhallista työskentelypaikkaa Keski-Lapin upeissa maisemissa apurahalla työskenteleville kirjailijoille, taitelijoille kuin väitöskirjan tekijöillekin.
Vaikka asunnot pääasiallisesti muutetaan lomakäyttöön, uudet yrittäjät haluavat, että jokiyhtiön vuokralaisina olleet kymmenkunta asukasta jatkaisivat asumistaan rivitaloissa. Joitakin asuntoja on aiottu myös myydä ja niille on ollut jo kysyntääkin.
Urho Kekkosen presidenttiaikaan Suomen ainoata tunnelivoimalaitosta kävivät katsomassa johtavat valtionpäämiehet niin lännestä kuin idästäkin.
Yhdysvaltain presidentin Gerald Fordin lisäksi paikalla vierailivat Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja Leonid Breznev ja Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito.
Uudet omistajat elvyttävät Kekkosen kabinetin taitelija Mauri Husun tekemillä muotokuvilla Kekkosesta ja hänen korkea-arvoisista vieraistaan. Kun Kekkosesta on kysymys, perinnehuoneen seinälle tulee tietenkin myös lohi.