Nykyinen verotulojen tasaus syö sitä saavilta kunnilta viimeistä euroa myöten voimalaitoksista kiinteistöverona kannettavat rahat. Kun kaukokäytöllä ohjattavissa voimaloissa ei ole enää kaikissa sijaintikunnissa edes työpaikkoja, jäljelle ovat jääneet vain säännöstelyn ja raskaan rakentamisen haitat.
Nyt odotetaan taas kerran päätöstä oikeudenmukaisista korvauksista.
Voimalaitosten maksamat kunnallisverot ovat Oulu- Ii- ja Kemijoen kunnille hyvin tärkeä tulolähde: esimerkiksi Utajärven lähes miljoonalla euron veropotilla voitaisiin ainakin teoriassa kuitata veroprosentista kolme pykälää pois.
Kuitenkin jo kahdeksan vuoden ajan hyöty on hävinnyt verotulojen tasauksessa. Voimayhtiöt kyllä maksavat kiinteistöveronsa 1,4 prosentin mukaan, mutta kuntien saama verotulojen tasaus vähenee koko kannetun summan verran.
Valtioneuvostolle lähettämässään kirjeessä pohjoisen voimalakunnat toteavat, että nykyisin on sataprosenttisesti varmistettu, että Pohjois-Suomen voimalaitoskuntien kassaan jää täsmälleen sama summa rahaa kuin sinne tulisi, vaikkei voimalaitoksia olisi ollenkaan rakennettu. Kunnat eivät siis nykytilanteessa saa minkäänlaista kompensaatiota rakentamisen ja säännöstelyn haitasta.
Voimalapykälä petti
Kunnat esittävät, että valtionosuuslainsäädäntöä uudistettaessa verotulojen täydennyksen laskentapohjaan otetaan huomioon vesivoimalaitosten kiinteistövero vain yleisen kiinteistöveroprosentin mukaisesti. Yli menevä osuus ei vaikuttaisi verotulojen täydennykseen. Toiveissa on myös voimalaitosten kiinteistöveron pieni korotus.
Voimalaverotuksen historia on surullinen sarja kuntien kannalta epäonnistuneita päätöksiä. 1980-luvulle saakka verohyöty saatiin vasta valitusten kautta harkintaverotuksella, sillä yhtiöt tekivät säännönmukaisesti nollatuloksen eli myivät tuotantonsa omistajilleen omakustannushintaan.
Harkintaverotusprosessiin kyllästyneinä kunnat ja voimalayhtiöt yhdessä neuvottelivat melkein valmiiksi energiamaksun, joka olisi perustunut tuotannon määrään. Tästä kuitenkin luovuttiin, kun kiinteistöverolakin luvattiin ottaa mukaan voimalaitospykälä, jolla verotuksen taso piti turvata.
Arvosähköä halvalla
"Kyseisen lain kautta kunnat todella pääsivät sille oikeudenmukaisuustasolle, joka aikoinaan määriteltiin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Verotulojen tasauksessa hyöty kuitenkin katoaa kokonaan, ja se on mielestämme verinen vääryys", sanoo Utajärven kunnanjohtaja Kyösti Juujärvi.
Pian sodan jälkeen valjastetun Oulujoen rannoilla korvausta odotetaan yhä, nyt jo kolmannessa polvessa.
Kunnat muistuttavat kirjeessään, että vesivoiman rakentaminen ja hyödyntäminen on ollut aina hyvin edullista ja turvallista liiketoimintaa.
Voimalaitoksissa tuotettu sähkö myydään emoyhtiöille alle viiden pennin kilowattituntihintaan, vaikka kyseessä on kulutuksen vaihtelua tasaava säätösähkö, jonka todellinen arvo on perussähköä selvästi korkeampi.
Voimalaitoskuntien verohuolet hyvin tunteva neuvotteleva virkamies Markku Nissinen sisäasiainministeriöstä kertoo, että kuntien kirjeessään esille tuomat seikat etenevät osana valtionosuusuudistusta.
"Asia on olut pitkään auki, joten kuntien vaatimukset ovat tavallaan ymmärrettäviä. En kuitenkaan halua tässä vaiheessa arvailla, miten vaatimuksille käy. Esitys saadaan näillä näkymin valmiiksi huhtikuussa", Nissinen kertoo.