Tunnustan: olen liki aivopesty ja harkitsen jo kuntoilun aloittamista. Ei, en aio mennä aerobictunnille, lenkkeilemään tai lenkuttamaan lonkkiani vatsatanssissa. Eivät nekään toki pahaa tekisi, mutta nyt pitäisi saada lisää lihasvoimaa.
Katsokaapa vaikka 66-vuotiasta Juhani Varpeniusta. Tuossa hän heittäytyy ketterästi kuntopenkille, nostaa vartalonsa kattoa kohti hartioiden varaan, ja laskee sitten jalkansa alas, pysäyttäen ne tiukasti 45 asteen kulmaan.
Hän on mies, joka 55-vuotiaana joutui jäämään eläkkeelle Rautaruukilta. Vaivaa oli monenlaista ja lääkkeitä vielä enemmän. Juuri nyt hän sitoo vyötä tiukkojen vatsalihastensa ympärille ja siirtyy painoja nostamaan. Tanko notkuu, mutta Jussin ote pitää. Hartioille nousee rautaa kuusi kertaa oman painon verran.
Eikä Jussi ole ainoa esimerkki kuntovoimailun elvyttävästä vaikutuksesta. Itse asiassa heistä ei ole Kiimingin Urheilijoiden Vepo-talon kuntosalissa pulaa eikä puutetta.
Entisestä tuhdista vatsarepustaan Eskolan Eerokin voi vain kertoilla. Hän on voimailuidean isä Kiimingissä. Ikää miehellä on 71 vuotta, energiaa enemmän kuin vuodet edellyttäisivät. Autoilijana liikunta jäi häneltä vähiin. Lopulta jalkoja särki iltaisin yöuntakin häiritsevästi. Nyt hän ei voi kuin menneitä vaivoja muistella.
On kuntoilijoina naisiakin. Yksi heistä on Ulla Paakkola. Kun kiiminkiläiset Paakkolan Ulla ja Eskolan Eero ensi kertaa Vepon salilla tapasivat, Ulla nosteli köykäisiä vaaleanpunaisia painoja sukkelaan tahtiin. Eero opasti siirtymään suurempiin painoihin ja Ulla innostui lajista vasta, kun uskoi, että hänen lihasvoimansa todella karttuivat.
Kävely ei yksin riitä
Eero Eskola kertoo harjoitusten idean olevan siinä, että luu vahvistuu yhdessä lihasvoiman kanssa.
"Kävely ja hölkkä ovat hyviä liikuntamuotoja voimaharjoittelun rinnalla. Ihmisen ikääntyessä lihaskunto alkaa heiketä. Sitä voidaan kuitenkin kasvattaa harjoitusten kuormaa lisäämällä. Jos kuorma liikkuu 80-100 prosentin alueella, lihasvoima kasvaa vanhemmillakin ihmisillä. Kävely ei yksin kunnon säilyttämiseen riitä. Se on happivelatonta, siis aerobista harjoitusta ja kuormaltaan noin 40 prosenttista. Lihas tarvitsee kaksi kertaa viikossa 80 prosentin kuorman säilyttääkseen voimansa vähentymättömänä."
Kiiminkiläiset ovat niin vakuuttuneita voimaharjoittelun erinomaisuudesta, että toivoisivat menetelmää hyödynnettävän muuallakin. Viime vuosikymmen lopulla Oulun Diakonissalaitoksen liikuntaklinikasta seurattiin Vepon kuntoilijoiden tuloksia ja todettiin, että parhaimmillaan ryhmäläisen lihasvoima parani sata prosenttia ja hapenottokyky 50 prosenttia. Osallistujat saivat tutkijoidenkin vakuutuksen siitä, ettei kukaan ole liian vanha aloittamaan kuntoilua ja saamaan hyviä tuloksia aikaan.
Valitettavasti jatkotutkimukselle ei saatu rahoitusta. Vepolaisten mielestä oikein toteutetulla kuntoilulla olisi kansantaloudessakin merkitystä. Osteoporoosi, tuo tämän ajan sairaus, joka ei kaihda miehiäkään, vähenisi. Puhumattakaan elämän laadusta sekä erityisesti lääkkeiden tarpeen vähenemisestä.
Tutkimusta syytä syventää
Eero Eskola kertoo lukeneensa Kuopion yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Sen tulos oli, ettei kuntoutuksesta ollut ikäihmisille sanottavaa hyötyä. Helmikuun toisella viikolla Pohjolan lääkäripäivillä pitämässään luennossa professori Sirkka Hartikainen tuli toiseen tulokseen. Hänen mukaansa ikäihmisten voimat säilyvät ja kehittyvät harjoiteltaessa omiin voimiinsa nähden suurilla vastuksilla. Saman asian on tuonut esille noin kymmenen vuotta sitten dosentti Taina Rantanen Jyväskylän yliopistossa tekemissään tutkimuksissa.
Kiiminkiläiset toivovat, että heidän kokemuksiaan voitaisiin hyödyntää muuallakin. "Turha meitä on enää tutkia, mutta jos ryhmässä aloittavien uusin jäsenten kuntoa seurattaisiin useamman vuoden verran, tulokset varmasti vakuuttaisivat päättäjätkin."
"Täällä me olemme viettäneet yhteistä aamupäivää kolme kertaa viikossa yksilöllisesti ja pitkällä palautuksella harjoitellen. Kokemuksemme ja uskomme mukaan kuntoutuksen sisällön muutoksella saavutettaisiin monta positiivista asiaa: varttuneet voisivat asua pidempään kotonaan, kaatumiset ja osteoporoosi vähenisivät, puhumattakaan terveydenhoitomenojen pienenemisestä.
Eivätkä nuo harjoitukset mitään ihmeellisiä ole. Ne otettiin käyttöön kolmisarjaisena kuntoiluohjelmana jo vuonna 1948. Ideana on lyhyt, tiukka rasitus ja pitkä palautus.
Hauskaa yhdessä
Kuntoilun jälkeen osa kokoontuu yhteiseen kahvihetkeen. Sosiaalinen kanssakäyminen ja muiden tapaaminen hoituvat yhdessä fyysisen kunnon kanssa. Kaikki katsovat niiden kulkevan rinta rinnan, käsi kädessä.
Voimailulla arvellaan olevan merkitystä dementiankin ehkäisemisessä. JaniPaakkola, 69, ajattelee, ettei osteoporoosi johtune niinkään kalsiumin puutteesta kuin fosforiaineenvaihdunnasta. Geologina hän selittää, että kalsiumfosfaatti on luuta koossa pitävä aine. Se on luonnossa yleistä apatiittia, jossa oleellinen osa on fosforia. Voimaa kehitettäessä äärimmäinen ponnistus vaikuttaa kahden ensimmäisen sekunnin aikana voimakkaasti fosforiaineenvaihduntaan.
Kiiminkiläisten lisäksi Vepossa käy varttuneita myös lähikunnista. "Meitä on täällä yhtä monen ammatin edustajia kuin on fyysistä vikaakin. Niistä ei kuitenkaan puhuta. Pääasia, että mieli on virkeä ja yhdessäolosta saa voimaa."