Islannissa ei ole bauksiittia, mutta energia on niin halpaa, että alumiinin raaka-ainetta kannattaa rahdata sinne maapallon toiselta puolelta. Paljon energiaa käyttävän teollisuuden avulla Islanti vähentää riippuvuuttaan kalastuksesta. 65 prosenttia Islannin energiasta kuluu jo nyt alumiinin sulattamiseen, hankkeen valmistumisen jälkeen 90 prosenttia.
Itä-Islannin jäätikköjokien valjastamista on suunniteltu puoli vuosisataa. Norjalainen Norsk Hydro tutki alumiinin tuottamista jo 1970-luvulla ja australialainen Rio Tinto Zink piituotantoa 1980-luvulla, 1990-luvulla kariutui monikansallinen alumiinihanke. Norsk Hydro aloitti 1998 uuden alumiinihankkeen, jonka energian tuottaisi Kárahnjúkariin rakennettava vesivoimala. Hydron luovuttua Islanti aloitti neuvottelut Alcoan, maailman suurimman alumiinijätin kanssa.
Kárahnjúkarin voimalan ympäristövaikutusten arviointi valmistui jo 2001. Islannin ympäristöministeriö ja parlamentin enemmistö hyväksyivät rakentamisen 2002. Rakennuslupa tuli helmikuussa 2003 ja jo maaliskuussa Alcoan kanssa tehtiin 40 vuoden sopimus Reyðarfjörðuriin nousevan sulaton energiahuollosta. Voimalan tietyöt olivat jo pitkällä ja rakentaminen alkoi heti.
"Hankkeella on niin paljon myönteisiä vaikutuksia, että sille voitiin sanoa kyllä", puolustautuu Siv Fridleifdóttir, joka hyväksyi sen ympäristöministerinä. Hanketta puolsivat talous- ja työllisyysvaikutukset ja se, että alumiinia tuotetaan Islannin vesivoimalla ekologisemmin kuin Kiinan kivihiilellä. Sen myötä Alcoa sulkee kaksi sulattoaan Yhdysvalloissa ja siirtää tuotannon Islantiin.