Sveitsi järjesti ensiluokkaiset MM-kisat. Ihmiset ovat yliystävällisiä, mutta luontevia. Maa on kaunis kuin taivas ja välimatkat ovat lyhyet.
Sveitsi viestittää maastaan ja kansastaan pelkkää superlatiivien soinnuttelua, joten sijaitseeko Alppien ytimessä elämisen ja asumisen unelmamaa. Käkikellot kukkuvat, luonto viheriöi, kaikkialla on kaunista ja idyllistä.
Tosin enpä ole koskaan kuullut yhtä kieltoa niin usein kuulutettuna ja niin huonosti noudatettuna kuin Bernin Areenalla. Käytävillä tupakoitiin niin, että silmiä kirveli. Myös pankkiiriliikkeiden luvatussa maassa pankkikorttia höylätään siellä sun täällä, eikä elektronisia maksulaitteita tule vastaan kuin sattumalta.
Oman turvallisuutensa vuoksi ei tarvitse todellakaan pelätä - ellei ongelman aiheuttaja ole sitten kisaturisti itse.
Venäläisturistien määrä MM-finaalissa oli häkellyttävän suuri. Tunnelma mukaili samaa kaavaa kuin Suomen ja Venäjän välieräottelussa Moskovassa 2007. Venäläinenhän osaa kannustaa. Hän eläytyy pelin kulkuun jokaisella solullaan ja antaa äänihuulilleen kyytiä.
Kun taas vastustaja pitää kiekkoa, he alkavat viheltää ja jos vastustaja tekee maalin, elekieli on kuin pahimman katastrofin hetkellä.
Finaali osoitti myös sen, että taivaankappaleemme jääkiekkoherruudesta pelasivat kiistatta turnauksen kaksi parasta joukkuetta. Vaikka Suomi voitti Kanadan jatkosarjassa rankkareilla, se oli leikkipeli finaaliin verrattuna. Olisipa se ollut aika viihdyttävää katseltavaa, jos esimerkiksi Juha-Pekka Hytönen olisi huipputempoisessa ottelussa pistetty jarrukentän liideriksi vaikkapa Ilja Kovaltshukia tai Dany Heatleyta vastaan.
Koska MM-kisojen isäntämaan kierto mukailee noin kymmenen vuoden sykliä, tai jopa kasvaa tästä, seuraavan kerran Sveitsissä kisaillaan näissä merkeissä vasta 2020-luvulla.
Vuoden kuluttua karavaani rantautuu Saksaan poikkeuksellisen myöhään toukokuun 7.-23. päivinä, sillä kalenterista piti kaivaa tilaa Vancouverin olympialaisille helmikuussa.
Vancouverissa kaikki maat taistelevat absoluuttisesti parhailla kokoonpanoillaan mukanaan kaikki NHL-tähtensä, joten Saksassa MM-kekkereissä vuoden kuluttua Pohjois-Amerikasta ei varmasti ole tunkua.
Mutta rattaan täytyy pyöriä. Pitää olla turnaus, joka tahkoaa rahaa niin kansainväliselle jääkiekkoliitolle kuin kansalliselle lajiliitolle. Muussa tapauksessa jääkiekko-niminen lähes ympärivuotinen urheilumuoto ei voisi taloudellisesta näin hyvin.
On tietysti totta, että jokavuotisuus saa aikaan tiettyä ähkyä, mutta näkökulma pitää kysyä myös niiltä tuhansilta ja taas tuhansilta faneilta, joille MM-turnaus on vuoden ehdoton kohokohta, joka lyö 100-0 vaput ja firman pikkujoulut.
Vuosi on lopuksi lyhyt aika. Sitä ennen nautitaan kesästä, auringosta ja lomasta.
Auf Wiedersehen, Schweitz 2009!
Hallo Deutschland, 2010!