Viime viikolla päättyneessä ideakilpailussa saatiin Oulun torista villejä visioita.
Järisyttävin oli tietenkin ehdotus toripolliisin siirtämisestä Kaarlenväylälle, mutta jos nyt siitä jotenkin päästään yli, olihan siellä paljon muutakin.
Ideoita ei ole tarkoitettu sellaisinaan nieltäviksi vaan pikemminkin periaatteiksi.
Voiko toriaukion jakaa osiin ja tehdä torista siten viihtyisämpi ja suojaisampi?
Voiko vanhat aitat ja makasiinit hurauttaa jälleen kerran uuteen järjestykseen?
Kuinka paljon uutta torille ja Vänmanninsaareen kärsii rakentaa?
Yllättävimmät avaukset löytyivät kuitenkin torialueen ulkopuolelta. Ennen kaikkea: Voidaanko arvokkaan suistoalueen rannoille rakentaa?
Suhteellisen helposti voisi kuvitella, että ajatus maauimalasta vanhalla perinteisellä paikallaan Linnansaaren rannassa ottaisi tulta.
Vaikeampi juttu on Raatinsaaren rantaan venelaiturien kohdalle esitetty kerrostalorivistö.
Kilpailun tuomaristostakin osa oli sitä mieltä, että se tarkoittaisi käytännössä rantojen yksityistämistä.
Asukkaan kannalta paikka olisi tietenkin huikea.
Entä Hollihaka, pitääkö puiston pysyä puistona vai voiko sinne rakentaa asuntoja, jos lähisaaret jalostetaan tekosaarten avulla kaupungin henkireiäksi?
Ylipäätään kilpailuun osallistuneiden arkkitehtiopiskelijoiden mielestä Oulun keskusta tarvitsee lisää asukkaita. Ihmiset tekevät keskustan eläväksi ja ihmisiä seuraavat myös kaupalliset hankkeet.
Lennokas oli myös kilpailun pohjustus. Siitä lähdettiin, että arktinen kehitys nostaa Oulun uuteen ja huikeaan kukoistukseen.
Oulu on tulevaisuudessa – strategiansa mukaisesti – jos ei nyt ihan maailman napa, ehdoton pohjoisten alueiden keskus kuitenkin.
Oulun väkiluvunkin ennustetaan nousevan kymmenessä vuodessa yli 40 000 asukkaalla.
Näissä visioissa Oulu ei sätkyttele tuskissaan vaan elää ja voi hyvin.
Sen tulisi näkyä myös kaupungin keskustassa ja kaupunkikulttuurissa, joka – kilpailun pohjustusta edelleen lainaten – nousee eurooppalaiselle tasolle.
Eli näillä mennään.
Kun ideakilpailun töitä ryhtyy tutkimaan, kannattaa muistaa edellä esitetty lähtökohta.
Kaikki työt löytyvät muuten kaupungin nettisivuilta osoitteessa http://www.ouka.fi/oulu/uudistuva-oulu/kilpailutyot-ja-aanestys. Livenä niitä voi käydä katsomassa ympäristötalolla.
Tulevaisuudesta on kysymys.
Myöhemmin helmikuussa oululaisilta toivotaan lisäksi ajatuksia omasta unelmien kaupungistaan.
Kun kerran kysytään niin...
Ilmastonmuutoksesta huolimatta omassa unelmakaupungissani ei koskaan tuule.
Kaupunkini on täynnä miellyttäviä yllätyksiä. Se ei ole tylsä eikä totinen. Aina on jotain uutta hoksattavaa.
Se on värikäs ja rohkea. Erilaisuutta ei katsota kieroon.
Katot kasvavat kukkia, jotka erottaa myös maan tasolta.
Kun tulee junalla kaupunkiin, tietää tulleensa Ouluun eikä aivan sama minne.
Asemalta voi nousta ratikkaan tai viilettää köysiradalla johonkin, jossa on jotain. Esimerkiksi punainen torni.
Ja sitten vielä...
Hyvä on. Ehkä tämä oli kirje joulupukille eikä kaupunkisuunnitteluvirastoon.
Kolumni