Lapsena peloteltiin, että jos nielaisee purukumin, se menee umpisuoleen ja aiheuttaa tulehduksen. Toisen uskomuksen mukaan purukumia ei saa niellä, koska se juuttuu seitsemäksi vuodeksi suolistoon.
Väitteet ovat täyttä pötyä. Jos purkan nieleminen olisi vaarallista, sen myynti olisi kielletty jo ajat sitten. Purkkaa ei ole tarkoitettu nieltäväksi, mutta ei siitä haittakaan ole. Purukumin massa on sulamatonta kumiainetta, joka kulkeutuu sellaisenaan mahan ja suoliston läpi ja tulee ulos normaalia tietä. Purkka ei juutu umpisuoleen eikä takerru suolen seinämään.
Purukumin raaka-aine saadaan puunjalostusteollisuuden sivutuotteena, ja kumimassaan lisätään erilaisia väri-, aromi- ja makeutusaineita. Purukumi voi olla myös terveystuote: ksylitolipurkka suojaa hampaita, ja nikotiinipurkka auttaa tupakoinnin lopettamisessa.
Ensimmäisen palloiksi venyvän purukumin kehitti Frank Fleer vuonna 1906, mutta ihmiset ovat käyttäneet purkan korvikkeita, esimerkiksi pihkaa, tuhansien vuosien ajan. Yli-Iin Kierikistä on löytynyt 5000 vuotta vanha purukumi, jossa on näkyvissä hampaan jäljet.
Purkalle voi tulevaisuudessa löytyä uutta käyttöä terveydenhuollossa. Kansainvälisissä lääketiedelehdissä on viime vuosina on julkaistu ainakin kolme tutkimusta, joiden mukaan purukumin jauhaminen ison aamiaisen tai raskaan aterian jälkeen vähentää närästystä.
Purukumin pureskelu saattaa edistää myös toipumista paksunsuolenleikkauksen jälkeen. Brittitutkimuksessa oli 158 potilasta, jotka pureskelivat purukumia leikkauksen jälkeisestä päivästä lähtien kolme kertaa päivässä.
Purkan jauhaminen vähensi potilaiden pahoinvointia ja oksentelua ja lyhensi sairaalahoitoaikaa noin vuorokaudella vertailuryhmään nähden.
