Dokumenttiprojekti: Silmästä silmään
Vangeille tapaamisten ehtona on, että he katuvat tekoaan. Mutta miksi omainen haluaisi nähdä rikoksentekijän? Voiko tekoa ikinä antaa anteeksi? Mitä he haluavat tekijältä kysyä?
Viha ei loppunut kokonaan
Suomessa tehdään noin 100 henkirikosta vuodessa. Uhrin läheiset jäävät usein surunsa kanssa yksin. Oikeudenkäynti saattaa kestää vuosia, ja jokainen uusi käsittely nostaa vanhan trauman pintaan.
Moni sanoo vihaavansa tekijää, mutta toisilla tunteet ovat kokonaan lukossa. "Tuntuu, että tätä ei ole koskaan tapahtunut", kuvailee veljensä menettänyt Julia.
"Harmitti, etten nähnyt hänestä edes unta", kertoo Ulla, jonka tytär kuoli henkirikoksen uhrina.
Tapaamisten ansiosta viha ei ehkä loppunut kokonaan, mutta tunteiden käsittely tuli mahdolliseksi.
Väkeviä tunteita
John Websterin läpimurtoelokuva oli tragikoominen Pölynimurikauppiaat (1993). Jussi-patsaan hän sai elokuvastaan Katastrofin aineksia (2008). Siinä ohjaaja perheineen yritti elää vuoden ilman öljyä ja öljypohjaisia tuotteita.
Jos Webster on aiemmissa elokuvissaan viljellyt huumoria, tällä kertaa huumori on kaukana. Katsoja pidättää henkeään, kun rikoksentekijä ja omainen katsovat toisiaan silmästä silmään. Ilma on sakeanaan ajatuksia ja muotoaan etsiviä lauseita.
Silmästä silmään -elokuvan tekijät välittävät tunteita ja tunnelmia väkevästi mutta hienotunteisesti.
TV1 klo 19.00