Raahen seurakunnassa valitaan uusi kirkkoherra marraskuun loppupuolella pidettävillä vaaleilla. Virkaa haki neljä päteväksi todettua ehdokasta, joista hiippakunnan tuomiokapituli asetti ehdolle kolme.
En tiedä, millä perusteella tuomiokapituli pudotti yhden pätevän hakijan pois. Sattumalta hän on juuri se, jota olin aikonut äänestää ja jonka tiedän taitavaksi, monella tavalla lahjakkaaksi ja hyvin yhteistyökykyiseksi henkilöksi.
Näin menetellessään tuomiokapituli jo ikään kuin ratkaisi vaalin tuloksen. Enhän voi äänestää haluamaani ehdokasta, ja joudun miettimään jätänkö ensimmäisen kerran elämässäni äänestämättä.
Tuomiokapituli menetteli mielestäni kuin jokin keisarivallan aikainen sensuurinvirasto, joka ”ylhäältä” ohjaa, että kansa äänestää ”oikein”. Tällainen toimintatapa ei ole lähelläkään pohjoismaista ja länsimaista demokratiaa, jossa kansalaisella on aito mahdollisuus äänestää haluamaansa ehdokasta.
Samalla joudun miettimään, kannattaako seurakunnan toimintaan kovinkaan osallistua, kun kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi yhdessä keskeisessä seurakuntalaiselle kuuluvassa asiassa.
Mielestäni tuomiokapitulin tehtävä on tarkistaa, ketkä hakijoista ovat kelpoisuusehdot täyttäviä ja asettaa kaikki vaalikelpoiset ehdolle. Olkoon heitä neljä tai vaikka kuusi, kyllä me seurakuntalaiset osaamme ilman ohjailua valita heistä meille sopivan henkilön kirkkoherraksi. Nyt tuomiokapitulin toiminnasta jäi tympeä ja passivoiva maku.
Kysymykseni siis kuuluu: Mihin toimenpiteisiin hiippakuntamme tuomoikapituli omalta osaltaan aikoo ryhtyä, että kansankirkostamme saataisiin poistetuksi epädemokraattinen ennakkosensuuri?
Matti Nissilä
Raahe