Todellisuus on monimutkainen, sanoo oululainen Katariina Juntunen.
Lauantaina hän voitti Turun Science Fiction Seuran ja Suomen Tieteiskirjoittajain novellikilpailun Sielulinnut-nimisellä tarinalla. Kilpailuun tuli parisen sataa novellia, joista kymmenen palkittiin.
"Tiesin kyllä sijoittuneeni kymmenen parhaan joukkoon. Kuvittelin saavani parikymmentä euroa lomarahaa", Juntunen sanoo.
Sen sijaan tuli pääpalkinto 400 euroa. Kilpailun toinen ja kolmas palkinto menivät Turkuun ja Poriin.
Tieteisnovellikilpailu löytyi sattumalta netistä. "Innostuin, ja ajattelin, että naputtelenpa jotain. Lähetin kilpailuun kaksi novellia."
Toisinnäkeminen
Katariina Juntunen sanoo kirjoittavansa huvikseen. "Hämmästyin. Ei kai ensimmäiselle sijalle pääseminen voi olla näin helppoa ja hauskaa?"
Hän kertoo tarjonneensa tekstejään julkaistavaksi vain pari kolme kertaa. Viime vuonna hänen novellinsa valittiin Gummeruksen kilpailuun saapuneista tuhannesta tekstistä kolmenkymmenen parhaan joukkoon.
Sielulinnut kertoo totalitaarisesta yhteiskunnasta, jonka eliittiä ovat tehtaat ja niiden johtajat. Heidän alapuolellaan on työläisten luokka. Hierarkiassa erikoisasemassa ovat synestesia-ihmiset, ne joiden kokemuksessa eri aistipiirit yhtyvät. He voivat esimerkiksi kuulla värin tai nähdä musiikin.
Sielulintujen päähenkilö Ruut on äänimaisemien tulkitsija. Hän näkee todelliset tarkoitukset sanojen takaa ja pääsee siksi eliittikouluun, kasvattamaan sielulintuja tehtaiden johtajille.
"Minua kiinnostaa ihmisten vuorovaikutus. Synestesia toimii novellissa sen vertauskuvana", Juntunen kertoo.
Tieteiskirjallisuuteen kuuluu eettinen näkökulma. Piiloviestintä ja tarkoitukset lausuttujen sanojen takana liittyvät etiikan kysymykseen oikeasta ja väärästä.
Lapset ja fantasia
Pudasjärveläistä syntyperää oleva Katariina Juntunen on 32-vuotias neljän lapsen äiti, joka valmistui maisteriksi vuosi sitten pääaineenaan kirjallisuudentutkimus.
Lopputyössään hän tutki lasten Päätalo-instituutin Napero-Finlandia-kilpailuun lähettämiä satuja. Tutkimuksen nimi kertoo lisää: Itkevä koira ja tammikaapin kapinalliset. Lasten kirjoittamat sadut - uusi näkökulma lastenkirjallisuuteen.
"Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu. Esimerkiksi lapsille suunnatut tarinat kiinnostavat. Omien lasten kautta arkifantasia on lähellä", Juntunen sanoo.
Kirjoittamisen lisäksi hän maalaa, soittaa pianoa ja viihtyy luonnossa lastensa kanssa. "Etuna on, että olen nopea tekemään."
Nopea täytyy ollakin, jos suorittaa maisterin tutkinnon kolmessa vuodessa. Katariina aloitti diakonissa-sairaanhoitajan opinnot, mutta siirtyi sitten opiskelemaan kirjallisuutta, suomea, kasvatustieteitä ja teologiaa.
"Kirjallisuus, historia, filosofia ja teologia sopivat hyvin yhteen. Kaikki ne käsittelevät maailman suuria tapahtumia", hän arvioi.
Tällä hetkellä Katariina suunnittelee jatko-opintoja ja tekee toisinaan äidinkielen opettajan sijaisuuksia. Hän kirjoittaa silloin kun tekstiä tuntuu syntyvän. "Kirjoittaminen ei ole sidottu kellonaikoihin."
Jatkossa Katariina Juntunen aikoo kirjoittaa edelleen silloin, kun se tuntuu hauskalta.
"Arkirutiineissa on harjoiteltava vaihtoehtojen näkemistä ja luotava itselle toisia maailmoita."