Nyt puhutaan jopa kirouksesta. Kotiareenalla on äärimmäisen vaikea menestyä.
Jääkiekon isäntämaa ei ole voittanut maailmanmestaruutta 18 vuoteen. Edellisen kerran isännät juhlivat MM-kultaa Moskovassa 1986, jolloin Neuvostoliitto vei kirkkaimmat mitalit, koska se oli turnauksen paras joukkue.
1985 Tshekkoslovakia voitti maailmanmestaruuden Prahassa erinomaisen hyvän yleisön innoittamana. Suosikkina pelannut Neuvostoliitto sai taipua isännille.
Vastaava voimannäyte ei sittemmin ole onnistunut; ei Suomelta, Ruotsilta, Tshekiltä, eikä liioin Venäjältä, mutta onnistuuko se nyt Tshekiltä, joka on saanut kootuksi nimekkään ja pelottavan joukkueen.
Mutta ilman uhkatekijöitä ei Tshekkikään purjehdi. Mitä kertoo esimerkiksi se, että päävalmentaja Slavomir Lener piti vielä torstaihin saakka kasassa peräti 35 miehen MM-leiriryhmään, kun lopulliseen kokoonpanoon sai nimetä vain 23 pelaajaa.
Se on merkki epävarmuudesta, valinnan vaikeudesta, sietämättömän kovista paineista ja kotiyleisön odotuksista.
Toimisiko vastaava leirityskäytäntö Suomessa? Ei varmasti. Sitä pidettäisiin järjettömänä.
Pelaaminen kotiyleisön edessä on kokemus, jota kaikki pelaajat aina arvostavat. Yleisö on se kuudes kenttäpelaaja, joka kenties antaa sen viimeisen sykkeen, jolla otteluita voitetaan.
Samassa yhteydessä puhutaan paineista, jotka kotiyleisön edessä voivat nousta suureen rooliin. Kärpät hävisi kevään play off-sarjassa kolme peliä Raksilassa, eikä keneltäkään tuntunut löytyvän selvää vastausta, miksi peli kulki vieraissa paremmin.
Vierasareenalla joukkueet yleensä pyrkivät yksinkertaiseen ja suoraviivaiseen pelitapaan. Turhat hienoudet heitetään romukoppaan, koska kotijoukkue yleensä pyrkii ottamaan kaiken tilan ja ajan haltuunsa.
Tämä on kohta, johon Tshekki voi kaatua. Joukkue haluaa esittää kotiyleisölleen liian hienoa jääkiekkoa kaikkine upeine yhdistelmineen. Latviaa vastaan Tshekin esteettisesti silmiä hivelevä pelitapa toimi yhden erän, mikä riitti voittoon. Sama koski Slovakiaa, joka teki ratkaisevat maalit Ukrainaa vastaan heti avauserässä.
Serkukset Tshekki ja Slovakia esittävät tämän turnauksen parasta hyökkäyspeliä. Taitoa, luovuutta ja mielikuvitusta on yllin kyllin.
Laiskavauhtisissa otteluissa nämä taitopelaajat intoutuvat parhaimmilleen, mutta mikä on heidän osaamisensa koko kuva, kun panokset kaukalossa kasvavat, ja vastustajat pyrkivät voimakkain fyysisin ottein horjuttamaan individualistien kuvaa pelistä.
Pelkkä nimimiesten haaliminen ei takaa menestystä. Jääkiekko kun on edelleenkin joukkuelaji.
Maailmanmestaruuden voittaa paras Joukkue.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi