Keihäänheittäjä Jarkko Koski-Vähälä, 28, katsoo haastattelijaansa tiukasti silmiin. Koski-Vähälä puhuu ensimmäisen kerran julkisesti helluntailaistaustastaan, josta edes kaikki yleisurheilun sisäpiiriläiset eivät tiedä.
"Olen uskovainen ihminen. Usko kantaa minua hyvinä ja huonoina päivinä."
Usko on Koski-Vähälän elämässä vahvasti läsnä. Hänen arvomaailmassaan korostuvat asiat, jotka ovat monelle takavuosien keihäsjermulle - esimerkiksi Seppo Rädylle - vieraita.
"En ole ikinä ollut humalassa. Tuumasin joskus leikilläni kotona, että pitäisikö kokeilla", Ylivieskassa asuva Koski-Vähälä hymähtää.
Alati hymyilevä keihäsmies on ystävällinen tutuille ja vieraille. Niin hankalaa tilannetta ei ole, että hän sortuisi kiroilemaan.
"Sanon toisinaan ´voi saasta´ tai ´voi venäjä´. Muita keihäsjätkiä se naurattaa."
Erikoiseksi yhtälön tekee se, että Koski-Vähälää valmentaa Kimmo Kinnunen. Vuoden 1991 maailmanmestari on vanhan koulukunnan juro keihäsmies.
"Kaksi erilaista ihmistä, kaksi erilaista elämänkatsomusta. Pari vuotta meni ennen kuin löysimme yhteisen sävelen", tasonsa yli 80-metristen kaarien heittäjänä vakiinnuttanut Koski-Vähälä tunnustaa.
Armeijassa ilman
rynnäkkökivääriä
Koski-Vähälä on aina erottunut massasta - joko kokonsa, urheilulahjojensa tai ajatustensa vuoksi. Armeijan ullavalainen kävi ilman rynnäkkökivääriä.
"Painoin taisteluharjoituksissa täydellä höyryllä karahka kädessäni. Valinta ei liittynyt uskooni. Halusin vain olla erilainen."
Koski-Vähälä sai Kainuun Prikaatissa kirjurikoulutuksen. Vajaat kymmenen vuotta asepalveluksen jälkeen ääni kellossa on, ehkä yllättäen, muuttunut.
"Jos ryssä hyökkäisi nyt, en tyytyisi miinojen koputteluun. Voisin tarttua aseeseen ja tarvittaessa vaikka tappaa vihollisen", Koski-Vähälä vakuuttaa.
On helppo arvata, mitä Kimmo Kinnunen ajattelee suojattinsa suulaudesta.
"Näihin haastattelutilanteisiin hän on antanut yhden ohjeen."
Mikä se on?
"Malttaisit pitää suusi kiinni."
Maailmanlistan
herra X
Suurelle yleisölle Koski-Vähälän nimi ei sano juuri mitään, vaikka mies on keihään maailmantilastossa kymmenentenä.
"Pitäisi heittää yhtä pitkälle kuin Tero Pitkämäki, että suomalaiset kiinnostuisivat", Koski-Vähälä tietää.
Suomen kokoisessa maassa riittää tukijoita yhdelle maailmantähdelle, mutta 80-85 metrin välimaastoa pommittavalla heittäjällä on jo vaikeampaa. Vuonna 2005 Koski-Vähälän verotettavat ansiotulot olivat reilut 9 400 euroa.
"Ja kotona Ullavassa ihmiset kuvittelevat, että kylven rahassa."
Kilpailukauden ulkopuolella hän myy Kannuksen Halpa-Hallissa varaosia ja elektroniikkaa. Vain kesäkuukausina Koski-Vähälä voi keskittyä täysipainoisesti keihäänheittoon.
"Se on riskipeliä, jos heitto ei kulje. Melkein on käytävä vaimon kukkarolla. Onneksi hän on pankissa töissä", Koski-Vähälä velmuilee.
Ennätysheitto
haarukassa
Hyvä itsetunto on yksi Koski-Vähälän suurimmista vahvuuksista. Keskipohjalainen uskoi aina kykyihinsä, vaikka mitalitili nuorten SM-kisoissa avautui vasta 20-vuotiaana.
"Ex-valmentajani Esko Ojala sanoi, että on parempi, jos menestystä tulee vasta aikuisiällä. Turrut, jos voitat liian paljon liian nuorena. Minä en voittanut, en ainakaan liian paljon."
Nyt, liki kolmikymppisenä, Koski-Vähälä kyttää lopullista läpimurtoa.
Kinnunen on saanut valmennettavansa ymmärtämään, että hyvä heitto lähtee jaloista. Olkapäätään Koski-Vähälä käytti tehokkaasti jo aiemmin, mutta nyt myös pitkät jalat rytmittävät suoritusta oikeaoppisesti.
"Eväät yli 85 metrin kaareen ovat olemassa."
Koski-Vähälä on hetken hiljaa, korjaa asentoaan ja jatkaa:
"Viime vuosina sellaisilla heitoilla on voitettu arvokisamitaleita."