Kairo/Siwa
- Voi raukkaa, etkö todellakaan ole päässyt naimisiin?
Berberinaisten silmissä on aitoa sääliä, kun he katsovat minua, 34-vuotiasta naimatonta suomalaisnaista.
Ollaan Siwan keitaalla Egyptissä, Libyan rajalla. Berberiheimoon kuuluva Ahmed Eissa on avannut minulle kotinsa oven ja päästänyt minut tutustumaan vaimoonsa, lapsiinsa, kahteen siskoonsa ja vanhaan äitiinsä.
Talossa eletään perinteistä berberielämää. Naiset pysyttelevät pääasiassa kotona erilaisia askareita ja käsitöitä tehden. Ulos mennessään he hunnuttavat itsensä päästä varpaisiin. Turistioppaana työskentelevä 32-vuotias Ahmed tuo leveähkön leivän pöytään ja on perheen pää.
Pohjoismaiseen tasa-arvoon tottunut vieras ei tiedä, miten suhtautua. Hän on valmistautunut säälimään paikallisia naisia, mutta nämä eivät vaikutakaan mitenkään onnettomilta - ja kaiken lisäksi säälivät vierasta!
Sinkkuuteni herättää surkuttelua siksi, että Egyptin maaseudulla naimattomuus on pahin katastrofi, joka naista voi kohdata. Yli 30-vuotias naimaton nainen on sosiaalinen hylkiö, jossa täytyy olla jotakin perustavaa laatua olevaa vikaa - esimerkiksi paha silmä.
Maaseudun perheissä saman katon alla asuu monia sukuun kuuluvia naisia. Perheyhteisössä nainen on sitä arvostetumpi, mitä enemmän hänellä on lapsia, varsinkin poikalapsia. Naimaton ja lapseton nainen jää siis auttamatta hierarkian alimmaksi loppuiäkseen.
Naimaton nainen jää ilman seksiä
Kairon Hilton-hotellin puutarhabaarissa istuu Marwa Al-Ashkar. Hän on 27-vuotias kaunis nainen, jolla on talousalan korkeakoulututkinto. Hän työskentelee suuren hotelliketjun markkinointipäällikkönä.
Marwalla alkaa olla kiire. Kohtalokas kolmenkympin rajapyykki lähestyy, eikä sulhaskandidaattia ole vielä löytynyt. Maaseudun naisista poiketen Al-Ashkar voi itse valita puolisonsa, jos vain sopiva löytyy.
Naimattomuus olisi Marwalle tiukka paikka, mutta ei kuitenkaan samanlainen onnettomuus kuin maaseudulla asuville naisille. Yläluokkaisen taustansa vuoksi hän pystyy tekemään melkein kaikkea, mitä haluaa, paitsi harrastamaan seksiä.
"Sehän se ongelma onkin! Jos en saa miestä, en voi ikinä harrastaa seksiä", Marwa murehtii.
Vaikka Marwalla on hyvin länsimaiset ajatukset ja olemus, hän ei voisi kuvitellakaan harjoittavansa esiaviollista seksiä. Islaminuskonsa vuoksi hän pysyttelee neitsyenä vaikka hamaan hautaan saakka.
Kaikki kairolaiset naiset eivät ajattele Marwan tapaan, vaan varsinkin yläluokassa harrastetaan esiaviollista seksiä, vaikka siitä ei mielellään puhuta. Naimisiinmenon kynnyksellä nainen voi käydä korjauttamassa itsensä gynekologilla takaisin "neitsyeksi", mistä ei myöskään juuri puhuta.
Marwan toiveissa on löytää mukava mies, jolla olisi tarpeeksi rahaa pitää yllä elintasoa, johon Marwa on tottunut. Hän myös haluaisi, että mies osallistuisi kodinhoitoon.
"En haluaisi, että mies jättäisi kaikki kotityöt minulle. Mutta niinhän siinä kuitenkin käy", Marwa huokaa.
Määräilijää Al-Ashkar ei miehekseen ottaisi. Lisäksi hän haluaisi itse pitää kaikki tienaamansa rahat ja olettaisi miehen maksavan perheen yhteiset kustannukset.
Marwa poikkeaa ajatuksiltaan keskiverrosta egyptiläisnaisesta. Tuoreen tutkimuksen mukaan 68 prosenttia naimisissa olevista 16-19-vuotiaista naisista on sitä mieltä, että mies saa yksin päättää, miten perheen ylimääräinen raha käytetään. 95 prosentin mielestä vaimon kuuluu pyytää lupa aviomieheltä ulos mennessään.
Johtajanaisen sana on laki
Suomalainen kulttuuriantropologi Anna-Leena Lohiniva on asunut pitkään Egyptissä ja tutkinut naisen asemaa maaseudulla. Hänen mukaansa miesten ja naisten roolijaot sekä naisten keskinäiset valtarakenteet istuvat tiukassa.
Egyptin terveysministeriö on antanut maaseudulla pienten lasten äideille terveysvalistusta ja opettanut perusterveydenhuoltoa. Vaikka naiset ovat oppineet valistuksesta, he eivät aina pysty noudattamaan neuvoja käytännössä.
"Jos äiti haluaa esimerkiksi viedä lapsensa sairaalaan, asemaltaan vahvempi nainen - usein anoppi - saattaa estää sen ja esittää mielestään parempia konsteja lapsen parantamiseen. Perheyhteisön vahvin nainen on myös ainoa, joka voi pyytää perheen miehiltä rahaa sairaalamatkaan ja muihin tarpeisiin", Lohiniva kertoo.
Terveysministeriö yrittää valistamalla rajoittaa väestönkasvua maaseudulla. Perhesuunnittelu ei mene kuitenkaan toivotulla voimalla läpi, koska naisten väliset valtarakenteet muuttuvat, jos lasten määrä putoaa. Kukaan ei halua vapaaehtoisesti luovuttaa tulevaisuudessa odottavaa arvostettua asemaansa, johon pääsee lapsia tekemällä. Toki lasten hankkimiseen on muitakin syitä.
"Lapsia tarvitaan myös töihin pelloille ja vanhuuden turvaksi, koska eläkkeitä ei ole. Lapsimäärä on kuitenkin pudonnut, vaikka prosessi on hidas", Lohiniva kuvaa.