En ole vihreä enkä mikään viherpiipertäjä.
Olen sitä mieltä, että Oulussa on parempi käyttää voimalaitoksissa oululaisten kotien lämmitykseen oman maakunnan turvetta kuin puolalaista kivihiiltä.
Haluan uskoa, että me osaamme puhdistaa omat nurkkamme niin, ettei turpeenotosta aiheudu laajamittaista ympäristön turmeltumista ja muita ympäristöongelmia.
En ole ihan vihreä oululaisessa kunnallispolitiikassakaan.
Olen seurannut sitä leipätyökseni kohta 34 vuotta. Moni on vuosien varrella ihmetellyt, enkö ole jo leipääntynyt.
En ole leipääntynyt, mutta joskus on takapuoli puutunut kokouksissa istumisesta.
Mikäpä on mielekkäämpää kuin seurata oman kotikaupungin asioita? Olla tietoinen, mitä ympäristössä tapahtuu.
Siksi oli aikamoinen yllätys, ettei Oulun kaupunginhallitukselle kelvannut yhdyskuntalautakunnan esitys Sanginjoen ulkometsän luonnonsuojelualueen perustamisesta.
Toki kielteinen päätös oli ennakkoon aistittavissa, mutta en silti jaksanut uskoa siihen.
Miksi muuten päätöksenteossa oli viivytelty? Se on varma merkki, että jollakin on jossakin hirvensorkka kätkettynä.
En ole niin vihreä, että ihan uskoisin annettua selitystä siitä, kuinka marjastajat ja hirvenmetsästäjät olisivat toivoneet, ettei Sanginjoen ulkometsää suojella.
Perustelu kaatuu heti, kun lukee, mitä Sanginjoen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksiksi oli ehdotettu.
”Alueella on sallittu poimia marjoja ja hyötysieniä.”
Sen sijaan alueella olisi ollut kielletty ”ottaa taikka vahingoittaa sieniä, puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia”.
Kelläpä ylipäätään on metsässä mieliteko moiseen mellastukseen?
Metsästyksestäkin oli rauhoitussääntöjen kohdalla tehty hienosäätöä Sanginjoen asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa.
Kaupungin luvalla riistaeläinten ampuminen olisi ollut jopa mahdollista, jos vaikkapa hirvet käyvät tekemässä suojelualueen pöheiköistä tuhoa suojelualueen ulkopuolella.
Siinä meni sekin perustelu.
Jäljelle ei jää mitään muuta kuin yleinen inho vihreitä kohtaan ja heidän tapaansa tehdä politiikkaa.
Politiikan pitäisi olla kuitenkin kypsempää. Sen pitäisi olla paitsi tunnetta myös järkeä. Päätöksille järkiperusteet ovat eduksi.
En ole vihreä, joten ymmärrän ärtymyksen ja jopa pelon, minkä vihreät monissa herättävät.
Vihreät ovat kai itsekin tajunneet tämän.
Onko kukaan nähnyt puheenjohtaja Ville Niinistöä televisiossa viime aikoina?
Ei ole.
Heti kun papukaija otettiin pois ruudusta pojottamasta mitä sattuu mistä tahansa asiasta, vihreiden gallup-kannatuksen lasku pysähtyi.
Kannatus on jopa kääntynyt hienoiseen nousuun. Siksi Niinistö pysyy piilossa toukokuun loppuun. Näin ehditään käydä EU-vaalit.
Vihreiden perisynti on opettaminen ja saarnaaminen. Se saa taantumuksen takajalat tärisemään.
Puhe, kiihko kuulostaa liian tutulta. Sanginjoen luonnonsuojelualueesta on kiihkottu Oulussa valtuustoa myöten.
Ensimmäisinä kiihkon ja kiiman Sanginjoelle toivat elämäntapaintiaanit, jos joku sattuu heidät vielä muistamaan tai ylipäätään tietää, mitä tarkoitan.
En ole vihreä, mutta silti olisin ollut valmis Sanginjoen luonnonsuojelualueen perustamiseen.
Vuotuinen hakkuutuotto ei pelasta kaupungin taloutta.
Käsittelyn jälkeen metsän palautuminen luonnontilaiseksi vie 300 vuotta.
Jospa silloin Oulun seudulla uskalletaan hyväksyä luontoarvot muunakin kuin vihreiden suunpieksentänä?
Ehkä silloin on pakko?