Melkoinen joukko suomalaisia pidättää tänään hengitystään. On nimittäin jälleen SE päivä, joka on huutomerkein vahvistettuna näpytelty pörssimeklarien ja -analyytikkojen kommunikaattoreihin: "Noksun ykköskvartaali!!!"
Kysymys on siis Nokiasta, jota kotimaisissa pörssipiireissä myös Nokkeliksi kutsutaan. Tänään yhtiö kertoo tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden tuloksensa. N-hetki on kello 15.
Noissa lempinimissä voi olla kyse tavallisista sanojen vääntelystä, mutta ehkä vähän muustakin. Suomen taloudessa Nokia on niin suuri ja pelottavakin, että siitä voi olla välillä helpompi puhua niin kuin entiset suomalaiset karhusta. Ei karhuna vaan otsona tai mesikämmenenä.
Nokian kasvuvaikutus Suomen talouteen oli 1990-luvun puolivälin jälkeen kuin turbonapin painallus. Kun Nokia nousi, nousi Suomi. Ja kun Nokian tunnettuus kasvoi, kasvoi kiinnostus Suomea kohtaan.
Oma ensikokemukseni tästä on EU-kokouksesta Amsterdamista vuodelta 1997. Ainakin puolet toimittajista käytti silloin Nokian 2110:aa. Moni ulkomainen kollega tuli kyselemään, miten pienestä maasta voi nousta jotain Nokian tapaista. Pääsi kehumaan, että omassa kotikaupungissakin Nokia tutkii ja kehittää.
Vuosituhannen vaihteessa Nokian vaikutus Suomen BKT:hen oli suurimmillaan, neljän prosentin paikkeilla. Toimintojen supistuksista huolimatta lukema ei ole paljon pudonnut. Jos tuota Nokia-lisää ei vuosien mittaan olisi ollut, Suomi olisi takuulla heikommissa kantimissa kuin nyt.
Nokian merkitys Suomelle on paljon painavampi kuin Philipsin Hollannille, Samsungin Etelä-Korealle tai Volvon Ruotsille. Edelleenkin Nokian osuus Suomen viennistä on viidennes, ja samansuuruinen on yrityksen siivu yhteisöveroista.
Ja vielä: Nokian osuus kaikesta meillä tehtävästä tutkimuksesta on euroissa mitattuna kolmannes ja kaikesta yritysten tekemästä tutkimuksesta puolet. Edelleen yhtiö työllistää maassa suoraan noin 15 000 ihmistä, kerrannaisvaikutukset mukaan lukien ainakin toisen samanmoisen joukon.
Suomalaiseen Nokia-keskusteluun liittyy kaksi kestoteemaa. Vuosituhannen vaihteessa alettiin puhua siitä, että Nokia olisi liian iso toimija pieneen Suomeen.
Vastakysymyksenä voi yhä kysyä, minkä kokoinen olisi Suomelle sopiva Nokia. Paljonko vähemmän sen toivotaan täällä työllistävän ja maksavan yhteisöveroja?
Se toinen suuri teema on ollut kysymys siitä, lähteekö Nokia tai sen pääkonttori Suomesta. Vastausta ei varmuudella tiedä kukaan.
Moni muistaa, kuinka toimitusjohtaja Jorma Ollila antoi vuosituhannen alussa Suomelle viisi vuotta aikaa korjata "kestämättömän korkea verotus" Nokian kannalta sopivaksi. Pääkonttori on edelleen Espoon Keilaniemessä.
Viime aikoina sekä yhtiön nykyinen hallituksen puheenjohtaja Ollila että toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ovat vakuuttamasta päästyään vakuuttaneet yhtiön pysyvän Suomessa. Ollila on maailmallakin ylistänyt pohjoismaista yhteiskuntaa ja koulutusta, ja Kallasvuo pitänyt puheita pääkonttorin siirrosta absurdeina.
Jos kaksikko aikoo säilyttää uskottavuutensa, pelkoa poismuutosta ei pitäisi olla niin kauan kun he ovat ohjaksissa. Jos Nokia täältä häipyisi, isku kansantalouteen olisi ankara. Vähintään yhtä raju olisi kansalliseen itsetuntoon kohdistuva tärskäys. Parempi vain luottaa kaksikon puheisiin.
***
Tuoreen esityksen mukaan Suomeen pitäisi perustaa virasto terrori-iskujen kuten laivakaappausten varalta. Vaikuttaa liioittelulta. Nykytilanteessa laivakaapparitarkkailun voi liittää pyöriäistarkkailijoiden hommiin.