Jaakko Kuusisto: Koirien Kalevala. Musiikin johto Jaakko Kuusisto. Ohjaus Minna Vainikainen. Puvustus Riitta Röpelinen. Lavastus Tarja Väätänen. Libretto Sami Parkkinen. Valot Max Wikström. Rooleissa: Rauno Elp (Väinämöinen), Toni Wahlström (Lemminkäinen), Anu Hostikka (Tytti), Juha Hostikka (Ilmarinen), Maria Ylipää (Lemminkäisen äiti), Tiina Sinkkonen (Louhi). Tanssijat: Sami Vartiainen (Herra Hakkarainen), Hermanni Rask ja Lotta Kuusisto. Oulu Sinfonia ja Madetojan musiikkilukion sekakuoro. Oopperan tuottajat Oulun ooppera ry. ja Oulun musiikkikeskus. Madetojan salissa Oulussa 13.1. Esityksiä vielä to 15.1. klo 18, pe 16.1. klo 18 ja la 17.1. klo 13.
Jos haluatte tietää, kuinka Kalevalan koirien osaksi tuli helppo ja vaivaton elämä panta kaulassa ja miten kissat oppivat naukumaan, käykää Madetojan salissa katsomassa Jaakko Kuusiston Koirien Kalevala.
Samalla selviää, että Oulu Sinfonian päävierailija-kapellimestari on lahjakas mies myös säveltäjänä.
Koirien Kalevala tarjoaa hauskan, reilun tunnin mittaisen paketin kansalliseepoksemme tarinoista Mauri Kunnaksen tapaan. Kuusisto ei ole kivunnut matalimmasta kohdin kennelin aidan yli.
Teoksessa riittää sopivasti satua, vauhtia ja jännitystä tuttujen koira- ja kissa- ja susihahmojen temmeltäessä lavalla. Kaiken keskellä harhailee unelias Herra Hakkarainen, jonka osan Sami Vartiainen tanssii huumorilla höystäen.
Kenessäpä aikuisistakaan ei olisi sen verran lasta pinnan alla, etteivätkö Kunnaksen hahmot vetäisi hymynkaretta suupieliin. Romantikot saattavat viehtyä vaikka Kuusiston paksuista orkesterisoinneista.
Piristävän paikallisvärin esitykseen tuovat Madetojan musiikkilukion oppilaat susi- ja koirakuorolaisina. Heille on uskottu paljon tehtävää lavalla.
Kuusisto jatkaa Koirien Kalevalan musiikissa suomalaista eklektisyyden perinnettä, jota ovat olleet viitoittamassa hänen oma isänsä, Ilkka Kuusisto, ja kansainvälisemmissä yhteyksissä Aulis Sallinen.
Se tarkoittaa, että hyvin moninaiset vaikutteet sulavat Koirien Kalevalan musiikissa yhteen.
Poika-Kuusisto ei ole yhtä estottoman kaikkiruokainen kuin isänsä joskus, vaikka etenee sujuvasti sallismaisesta vapaatonaalisuudesta elokuvamusiikkiin, jazziin ja moneen muuhun siltä väliltä.
Sitä käytetään mitä tarina kaipaa, silti paketti pysyy kasassa ja kantaa juonta. Ei mitenkään helppo juttu, mutta Oulu Sinfonian ammattitaitoisten muusikkojen kanssa homma toimii.
Jopa karvalakkioopperoiden kaikuja heijastui solistien osuuksista silloin, kun Rauno Elp (Väinämöinen) ja Juha Hostikka (Ilmarinen) olivat äänessä. Monissa kohdin tuli mieleen, että tämän sävellysratkaisun olen kuullut ennenkin.
Tietynlaiset melodiankuljetukset ja tulkintamaneerit kai suodattuvat lavalle selkärangan kautta. Kuitenkin juuri Elp ja Hostikka edustivat esityksen laulullisesti vahvinta solistikaartia yhdessä Anu Hostikan (Tytti) kanssa.
Näyttelijä Toni Walhlström veti hienosti oopperan lapsikatsojien kannalta keskeisen osansa kertojana, kissa Lemminkäisenä. Maria Ylipää oli hänelle nuorekas, viihteen suuntaista ääntään ilmavan kevyesti käyttävä äiti.
Tiina Sinkkosen perusaltto latasi jäyhään Louheen luonnetta. Hän oli myös yksi niistä, joiden osuuksissa salimiksaus ei koko ajan osunut nappiin. Oopperoissa äänen sähköinen vahvistaminen on tunnetusti ongelmallista, vaikka se hoidettaisiin niin hienovaraisesti kuin nyt.
Solistien tiliin taas meni se, ettei sanoista tahtonut vahvistuksesta huolimatta saada selvää. Onneksi niin monet salissa tunsivat Koirien Kalevalan juonen ennestään.
Lastenoopperat ovat Oulussa tuiki harvinaisia tapauksia, vaikka niitä yritetään mahdollisuuksien pitää mukana Lasten ja nuorten teatteripäivien ohjelmissa. Pienen tauon jälkeen Suomen Kansallisooppera tuo jälleen helmikuussa teatteripäiville Pappa Bachin, hilpeän näkemyksen tunnetusta barokin mestarista.
Oulun oopperayhdistyksen tehtäväksi on jäänyt tuottaa oopperaa aikuisille - tai ainakin aikuiseen makuun. Yhdistyksen historiassa Koirien Kalevala on ensimmäinen suoraan lapsiyleisölle suunnattu teos.
Toivottavasti avaus saa pian jatkoa. Kyllä kaupunkiin mahtuu useampikin lastenooppera vuodessa. Lapsethan eivät tällä kertaa edes varasta aikuisten luuta, sillä Oulun kaupunginteatterissa nähdään tulevana syksynä vielä Sallisen Punainen viiva.