Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen viimeaikaisia esiintymisiä seuratessa on joutunut hieraisemaan silmiään. Ei voi olla totta, haastatteluissa näyttäytyy vakavailmeinen ja lannistuneen oloinen Väyrynen. Poissa on taistelutahto ja tuttu hymynvirne. Raskaasta katseesta paistaa unettomia öitä ja suden hetkiä.
Väyrynen on kertonut eroavansa keskustasta ja luopuvansa sen kunniapuheenjohtajuudesta. Väyrynen on pettynyt ja se näkyy. Eduskuntaan palatessaan hän ei aio tukea hallituksen sote-uudistusta, eikä ehkä paljoa muutakaan. Sen sijaan hän kaavailee eduskuntavaaleja perustamansa kansalaispuolueen riveissä ja sen pääministeriehdokkaana.
Tilanne kansalaispuolueessa velloo kuin halvassa saippuasarjassa. Puolueella on kaksi kilpailevaa puoluehallitusta ja ero/erottamisilmoituksia on sadellut puolin ja toisin. Välillä on hieman vaikea päättää, ketä pitäisi uskoa, kun kansalaispuolueen edustaja puhuu. Epäselvyyksiä puidaan käräjillä.
Väyrysen suunnitelmiin tuo uuden mutkan puhemiehistön aprikointi, jonka mukaan Väyrysen paluuta Euroopan parlamentista kesken toimikauden pitää pohtia perustuslailliselta kannalta.
Europarlamenttiin valittu kansanedustaja voi lähteä Brysseliin, mutta paluu kesken toimikauden voi olla ongelmallinen. Jos ja kun Väyrynen saa palata, joutuu kansanedustaja Mikko Kärnä väistymään. Väyrysen paluuilmoitus on ehtinyt panna liikkeelle jo ison ketjureaktion.
Oululaiselle kansanedustaja Mirja Vehkaperälle on sadellut onnitteluja, kun hän on kertonut lähtevänsä Väyrysen tilalle Euroopan parlamenttiin, kun Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kieltäytyi kunniasta.
Vehkaperän tilalle eduskuntaan nousisi varasijalta Pappisliiton puheenjohtaja, Oulaisten vs. kirkkoherra Eija Nivala, ellei hän olisi kiinnostunut enemmän Ylivieskan kirkkoherran pestistä. Jos Nivala valitaan kirkkoherraksi, on eduskuntaan menossa raahelainen lehtori ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hanna-Leena Mattila.
Europarlamenttiin lähtevällä Vehkaperällä riittää mietittävää. Vuoden kuluttua keväällä 2019 järjestetään eduskuntavaalit ja europarlamenttivaalit kuuden viikon välein. Ehtiikö ja haluaako hän olla ehdolla molemmissa vaaleissa?
Varsinkin, kun äskettäin Euroopan tilintarkastustuomioistuimeen siirtyneen oululaisen Hannu Takkulan tilalle mepiksi nousi haapajärveläislähtöinen kansanedustaja Elsi Katainen.
Palataan vielä Väyryseen. Ei ole kuin hetki siitä, kun hän pyrki kaikin voimin keskustan puheenjohtajaksi. Neuvonpito puheenjohtaja Juha Sipilän kanssa oli tulokseton, vaikka Väyrynen lupasi luopua Sipilän haastamisesta.
Väyrynen olisi tyytynyt johtamaan keskustan puoluevaltuustoa. Näin hän olisi päässyt keskusteluttamaan piirikokouksia, vaikuttamaan keskustan linjaan ja neuvottelemaan mahdollisissa seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kaupankäynti Sipilän kanssa ei onnistunut.
Väyrysellä on vuosikymmenien kokemus politiikasta ja usein hän on asiakysymyksissä oikeassa. Sitten tulee se mutta. Väyrysen ongelma on siinä, että hän on ikuinen ihailua kaipaava oman tien kulkija. Vaikka hänellä on uskolliset tukijansa ja luotettunsa, joihin hän ottaa ongelmatilanteissa yhteyttä, niin päätökset hän tekee omin päin.
Väyrysen poliittinen saaga näyttäisi vetelevän viimeisiään, ellei ihmettä tapahdu.