Kun unkarilainen sellisti joutuu opettelemaan unkarilaiset merkkiteokset Suomessa reilu parikymppisenä, on siinä jotain nurinkurista. Mutta Csaba Szilvay perehdytettiinkin sellonsoiton saloihin vanhanaikaisesti saksalaiskulttuurin nimeen vannoen, perinteisellä tekniikalla.
Myöhemmin Csaba ja hänen veljensä viulisti Géza Szilvay kehittivät soitinopetukseen lapsikeskeisen lähestymistavan Zoltán Kodályn oppien pohjalta. Siitä lähtien opetuksessa käytettiin myös väriä. Unkarilaisherrojen luoma Colourstrings-metodi syntyi Suomessa 1970-luvulla.
"Ääntä voidaan verrata väreihin, jotka vaikuttavat tunteisiin. Colourstrings-menetelmässä nuotit ja soitinten kielet on väritetty tietyn väriasteikon mukaisella tavalla. Värien ja visuaalisen hahmottamisen avulla esitetään kaikki tarvittavat tiedot ja taidot."
Csaba Szilvay näyttää venäläisen etydin nuotinnosta. Sivu on täynnä merkintöjä, niiden edessä lapsi saattaa pelästyä ja turhautua. Sitten Szilvay vaihtaa papereita; sama etydi näyttäytyy elävöittävien kuvien avulla esitettynä paljon lempeämpänä.
"Opetin esimerkiksi suomalaisen huippusellisti Marko Ylösen lapsen soittamaan kyseisen etydin näiden piirrosten kautta. Lapsen fokus viedään kuvien ja värien avulla pois nuotista. Tärkeintä on keskittyä musiikkiin. Liika informaatio on riisuttu pois", Szilvay selittää.
Limingan musiikkileiri tuo Colourstring-pilottikokeilun lakeuksille. Metodin Géza Szilvayn kautta löytänyt Heidi Viksten ohjaa musiikkileirin muskariryhmää mielikuvilla.
"Katsokaapas. Viulun karhu on vihreä, se on ehkä pudonnut maalipönttöön. Isä on punainen, äiti sininen ja lintu keltainen", Viksten sanoo osoittaen pienen viulun eri värein merkittyjä kieliä.
Karhu-kieli kuulostaa kieltämättä kuin satumaailman jatkeelta, kun taas g-kieli on lapselle turhan abstrakti käsite.
Viisivuotias Siiri Sutela käyttää jousta epäröimättä.
"Linnusta lähtee ihana ääni, se on kaikista paras", Sutela sanoo tarkoittaen e2-säveleen viritettyä korkeinta kieltä.
Muskarin jälkeen opettajat keräävät lapsista Colourstrings-pilottiryhmiä.
Limingan musiikkiviikkojen toiminnanjohtaja Heidi Mantere muistuttaa, ettei oppilailla tarvitse olla soittokokemusta ennalta. Ryhmiä syntyy kaksi, lapsikeskeinen opetus kiinnostaa.
Perinteisessä soitonopetuksessa kiinnitetään huomiota motoriseen nopeuteen. Myöskään koko otelautaa ei opeteta käyttämään kerralla, se on koettu vaikeaksi.
Colourstrings-metodi ujuttaa teknisen tiedon mukaan. Tiedostamaton oppiminen muuttuu vähitellen puolitietoiseksi ja lopulta täysin tietoiseksi musikaaliseksi ymmärtämiseksi. Menetelmä keskittyy myös jousen soivuuteen. Szilvayn ja Vikstenin rinnalla itseään noviisiksi nimittävä Mantere kertoo, että jousikäsi on viulunsoiton sielu.
"Colourstringsissa lasta opetetaan hänen ehdoillaan, jokaiselle räätälöidään oma opetusohjelma. Eri metodeihin voi tutustua aikuisenakin ja karsia pois sellaisia, mikä ei ole soitossa oleellista."
Csaba ja GézaSzilvay ovat saavuttaneet kansainvälistä arvostusta sekä jousipedagogeina että lapsi- ja nuoriso-orkestereiden johtajina. Samankaltaisuuksista huolimatta veljesten käsitys musiikista ja sen esittämisestä poikkeaa välillä.
"Johdin orkesteria ja sanoin, että tässä kohtaa soitatte fortissimo (erittäin voimakkaasti). Orkesteri nauroi; veljeni Géza oli kuulemma sanonut edellispäivänä, että siinä täytyy soittaa pianissimo (erittäin hiljaa)", Csaba Szilvay hymähtää.
www.kaleva.fi