Viuhka oli tuuletin ja viestin. Eikä vain romanttisessa vaan myös poliittisessa käytössä.
"Huippukautenaan 1700-luvulla viuhka oli yhtä välttämätön tekstiviestittäjä kuin nykyajan kännykkä", vertasi Tampereen Nukke- ja pukumuseon johtaja Marketta Franck, joka 90-luvun lopulla kokosi nyt jo lakkautettuun museoon näyttelyn viuhkan historiasta.
"1700-luvulla viuhkat olivat todellisia katupeilejä, jotka päivälehden tavoin peilasivat ajankohtaisia tapahtumia."
Kuva-aiheina viuhkoissa näkyivät valtiovierailut, kruunajaiset, kuninkaalliset ristiäiset, häät ja hautajaiset.
Myös Ranskan vallankumous innoitti viuhkanvalmistajia: Bastiljin valloitus, Ihmisoikeudet, Vapaus, Veljeys...
Aatelislasten viuhkoihin saatettiin 1800-luvulla maalata tai painaa aakkoset tai numerot yhdeksästä kymmeneen.
Viuhkalla oli oma symbolikielensä, jota seurapiirien neidot opiskelivat 1600- ja 1700-luvuilla viuhka-akatemioissa. Tätä viestittelyä voisi verrata vaikka nykyisiin hymiöihin.
Viuhkan hidas avaaminen = Odota minua.
Puoliavoin viuhka painettuna huulille = Voit suudella minua.
Viuhkan pyöräyttäminen vasemmassa kädessä = Meitä tarkkaillaan.
Viuhkan pudottaminen lattialle = Meistä tulee ystävät.