Oulun Lippo ja Timo Korhonen raottavat tänään kello 11 salamyhkäistä verhoa, joka on kätkenyt taakseen suuren kysymysmerkin - miesten joukkueen pelinjohtajanimityksen.
Yksi kiehtovan palapelin avainosista loksahti paikalleen jo sunnuntai-iltana.
"Jos Lipolla on maanantaina pelinjohtajainfo, niin minä en ainakaan ole paikalla", viime kaudella Lipon viuhkaa nostanut Kari Kallio painottaa.
"Turha tässä on itkeä. Onnea vain Lipolle ja uudelle kaverille - kuka hän lieneekään."
Kallion, 41, suorasanainen ilmoitus selvensi Lipon ympärillä velloneita spekulaatioita. Korhosen hihasta on usein löytynyt yllättäviä jokerikortteja, mutta nyt vaihtoehdot ovat käyneet vähiin.
Korkean profiilin pelinjohtajista vapailla markkinoilla on enää Pattijoen jättänyt Santeri Haipus.
Ja kuten tunnettua, CCC-ikoni Korhosen puulaakissa vain paras on kyllin hyvää.
Hallimestaruus paras saavutus
Kallio tarttui viuhkaan heinäkuussa 2002, kun Petri Kaijansinkko potkittiin Liposta taipaleelle. Ensimmäisellä kaudella Kallio ei onnistunut kääntämään Lipon kurssia, vaan ryhmä suistui karsintasarjaan.
Kallio sai kuitenkin seuran nuijamieheltä (Korhonen) armon ja seuraavana talvena alkoi tapahtua. Pitkiä päiviä Ouluhallissa paiskinut Lippo voitti maaliskuussa yllättäen hallimestaruuden.
Sami Aholan ja Mikko Vainionpään kotiutusosastolle hankkinut Lippo lähti kesään 2003 kuumana mitalisuosikkina. Sarjan alettua käyrä kääntyi taas laskusuuntaan. Putoamissarjalta Lipon pelasti vain runkosarjan päätöskierroksen ihme (Kitee-kotiottelu), jonka toteutuksesta vastasi huippukauden pelannut lyöjäjokeri Jarmo Viittanen.
Puolivälierissä tuleva mestari Sotkamo sai tehdä Lipon kanssa täyden päivätyön, mutta eteni jatkoon 4-1-otteluvoitoin.
"Viuhkamies ei pysty ihmeisiin"
Kallion persoona ja räväkät mielipiteet eivät miellytä kaikkia. Vähänkyrön mies sai lokaa niskaansa myös viime kesänä, kun Lippo nimimiehineen rämpi pudotuspeliviivan huonommalla puolella.
"Viuhkamies ei pysty ihmeisiin. Tämän ovat sanoneet monet pelaajat ja tiedän sen itsekin. Maila kädessä vaikutusmahdollisuudet ovat paremmat", Kallio puolustautuu.
Kalliolla on selvä - ja karu - käsitys siitä, miksi Lippo ei pystynyt lopulta vastaamaan suuriin odotuksiin.
"Hallipeleissä numero 2 (Jussi Kemilä) täytti pomminvarmasti pesät, ja Mikko (Vainionpää) iski miehet kotiin. Jos tämä yhtälö olisi toiminut kesälläkin, olisin nyt Suomen paras pelinjohtaja. Valitettavasti kaverit pelasivat sarjassa alle tasonsa", Kallio täräyttää.
"Mikko löi runkosarjassa 28 juoksua. Normaalisti hän on noin 60 tikin mies. Ne puuttuvat 30 juoksua olisivat auttaneet paljon - olkoonkin, että hän taisteli pitkään vanhan polvivamman kanssa", Kallio jatkaa.
Nuoret saivat näyttöpaikkansa
Oltiin Kallion pelinjohtotaidoista mitä mieltä hyvänsä, toi entinen lukkarivelho Lipon edustusjoukkueen toimintaan monia hyviä elementtejä.
"Ei ollut vahinko, että kahlasimme kesän läpi ilman loukkaantumisia. Pohjat tehtiin huolella kuntoon", Kallio kehaisee.
Mollivoittoiseksi kääntyneen kauden parasta antia oli nuorten lupausten onnistunut sisäänajo.
Väisäsen veljekset Mika ja Janne sekä etenijäjokerina väläytellyt Paavo Pelto pystyivät pelaamaan supersarjan edellyttämällä tasolla. Lisäksi A-juniorien kärkikaarti sai harjoitella talven täysipainoisesti miesten mukana.
"Nuoriin on pakko uskoa. Niin uskottiin minuunkin aikoinaan, kun lähdin Vähästäkyröstä maailmalle", Kallio tunnelmoi.
Sopimustarjousta ei kuulunut
Jatkosopimustarjousta Kallio ei omien sanojensa mukaan saanut, palaveriehdotuksen kylläkin.
"Vielä Timpan (Korhonen) ja minun aikataulut eivät ole natsanneet. Kyllä me sen keskustelun vielä joskus käymme", Kallio hymähtää.
"Tein yhden vuoden sopimuksen ja lähdin leikkiin uudisraivauksen hengessä. Vielä ei ole lopullisen testamentin aika, mutta jotain saatiin aikaankin."
Entä jatkokuviot?
"Sydän sykkii lajille, mutta ei viuhkahomma ole minulle mikään pakkomielle. Katsotaan rauhassa, mitä tapahtuu", Kallio muotoilee.
Pehmennettyä lajikritiikkiä
Kun Lippo-kuvio on käsitelty, ehtii Kallio ruotia myös lajin nykytilaa. Ruusuja ei ole tarjolla.
"1990-luvulla taso oli paljon kovempi. Miksikö? En tiedä. Nyt kaikenlainen hömppäpömppä on ajanut pelitapahtuman edelle."
"Minun ikäpolveni omistautui pesäpallolle täydellisesti. Tämä näkyi väistämättä pelin tasossa."
Hetken päästä mies kuitenkin pehmentää kritiikkiään - mutta vain piirun verran.
"Uhraukset olivat melkoisia, kun päivään mahtui 2-3 harjoituskertaa. Onhan nykykehityksellä siinä mielessä puolensa."
Lipon pelilliseen kehitykseen Kallio ei pääse lähiaikoina vaikuttamaan, mutta viimeinen sana on vielä sanomatta.
Eri kiirastulissa parkkiintunut eteläpohjalainen putoaa kissan tavoin aina jaloilleen - toisin kuin moni muu.