Pääkirjoitus

Vitsi, vitsi -po­li­ti­koin­ti ei naurata enää

Huumori on tunnetusti vaikea taiteen laji. Etenkin poliittinen satiiri. Sen ovat saaneet kokea ne untuvikot perussuomalaiskansanedustajat, jotka ovat tehneet politiikkaa kevyin heitoin ja joutuneet perumaan sanomisiaan ”vitsi, vitsi” -tokaisuin.

Huumori on tunnetusti vaikea taiteen laji. Etenkin poliittinen satiiri. Sen ovat saaneet kokea ne untuvikot perussuomalaiskansanedustajat, jotka ovat tehneet politiikkaa kevyin heitoin ja joutuneet perumaan sanomisiaan ”vitsi, vitsi” -tokaisuin.

Näin kävi myös oululaisedustajalle Olli Immoselle, joka esitti Facebook-sivuillaan kerjäämisen kriminalisointia ja romanikerjäläisten muiluttamista pois Suomesta. Muiluttaminen tarkoittaa ihmisen vapauden riistoa, sieppaamista, pahoinpitelyä ja väkivaltaista kuljettamista toiselle paikkakunnalle tai rajojen taakse.

Muilutusta harjoittivat äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen miehet pelotellessaan kommunisteja, sosiaalidemokraatteja ja muita poliittisia vastustajiaan 1930-luvulla. Lapualaiset menivät jopa niin pitkälle, että sieppasivat lopulta oikeistoradikalismia arvostelleen edistyspuolueeseen kuuluneen tasavallan ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin  ja tämän puolison. Heidät kyyditettiin kodistaan Kulosaaresta Joensuuhun. Kyyditys nosti yleisen mielipiteen tällaista laittomuutta vastaan.

Kun Immosen lausahduksesta virisi kohu julkisuudessa, hän puolustautui toteamalla, ettei tarkoittanut lain vastaisella muilutusheitollaan sitä, miksi muilutus ymmärretään. Selityksissään hän kuitenkin myönsi hyväksyvänsä fyysisten voimakeinojen käytön kerjäläisten häätämiseksi.

Olisiko Immosen jo aika keskittyä oman vaalipiirinsä tärkeisiin kysymyksiin? Romanikerjäläiset, esimerkiksi, ovat ongelmana marginaalinen. Kerjäläisten jahtaamisen sijaan Immonen ja kumppanit voisivat esimerkiksi kerjätä valtiolta rahaa, jotta junalla voisi myös keväisin ajaa Ylivieskan ja Oulun välin lujempaa kuin 60 kilometriä tunnissa.