Eihän tässä näin pitänyt käydä, ajattelivat monet Yhdysvaltain politiikkaa seuranneet asiantuntijat presidentinvaalin esivaalien supertiistain jälkeen.
Vaikka mielipidemittaukset ovat ennakoineet rääväsuiseksi häiriköksi luonnehditun miljardööri Donald Trumpin voittoa republikaanien esivaaleissa, sitä ei haluttu uskoa ennen kuin se alkaa muuttua todeksi.
Supertiistaina Trump otti voiton seitsemässä osavaltiossa ja vahvisti merkittävästi asemiaan puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Myös demokraattien keskuudessa edettiin mielipidemittausten viitoittamaa tietä ex-ulkoministeri Hillary Clintonin voitettua niin ikään seitsemässä osavaltiossa.
Clintonia pidetään jo miltei varmana demokraattien ehdokkaana, vaikka marraskuun presidentinvaalin esivaaliruletti pyörii vielä kesään saakka. Ehdokkaat nimetään virallisesti heinäkuussa järjestettävissä puoluekokouksissa.
Supertiistain suurin yllätys ei ollut itse esivaalitulos, vaan Trumpin voitonpuhe, jossa hän ensimmäistä kertaa vaalikampanjansa aikana esiintyi maltillisesti.
Kun Trump on kampanjansa aikana koetellut monien republikaanienkin sietokyvyn rajoja omituisilla heitoillaan, tällä kertaa hän esittäytyi yhdistäväksi voimaksi. Ääni kellossa muuttui tuloksen myötä.
Trumpin poliittiset linjanvedot ovat olleet niin vauhdikkaita, että hän on saanut puolue-eliitin haukkomaan henkeään. Trumphan on kaikkea muuta kuin puoluekoneiston suosikki.
Republikaanit ovat tilanteessa, jossa vain Trumpin vastustajien yhdistyminen on kohta ainoa keino estää tämän valinta ehdokkaaksi. On kokonaan toinen kysymys, kykenevätkö republikaanit tähän, siksi eriseurainen joukko on.
Epäpoliittisilla esiintymisillään ja kaikkea muuta kuin korrektilla sanankäytöllään Trump on onnistunut saamaan kannatusta etenkin puolueisiin kyllästyneiltä ja politiikkaan pettyneiltä. Räväkkä kielenkäyttö on hivellyt päähän potkittujen itsetuntoa.
Trump on jo nyt eräänlainen ilmiö, jolle voi hakea vertauskohtaa vaikkapa perussuomalaisten noususta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Siihenkään ei uskottu ennen kuin se tapahtui. Hiljainen kansa käytti ääntään ja näpäytti vallanpitäjiä.
Mikäli Trump valitaan republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja hän saa vastaansa Clintonin, vaalitaistelusta ei puutu väriä eikä loanheittoa. Ehdokkaat edustavat toimintatavoiltaan ja ajattelultaan täysin eri laitoja politiikassa. Niinpä luvassa on likainen taistelu, jossa kaikki kaivetaan esiin.
Trumpin ehdokkuuden on arvioitu hyödyttävän demokraatteja, sillä älyttömien lohkaisujen otaksutaan ajavan osan republikaaneja äänestäneistä vastustajien leiriin.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen. Demokraatit ovat perinteisesti saaneet tukea paljon niiltä, joilta amerikkalainen unelma on jäänyt saavuttamatta. Osa heistä saattaa kokea läheisemmäksi Trumpin tavanomaisesta poliittisesta liturgiasta poikkeavan sanoman.
Pääkirjoitus