Tuotannon rankka rakennemuutos, kasvava työttömyys, irtisanomiset ja verotulojen ehtyminen ovat kylmääviä tosiasioita, jotka panevat Oulun talouden ahtaalle. Vaikka Oululla meni pitkään hyvin, niin käänteen tunnusmerkit olivat nähtävissä jo puoli vuosikymmentä sitten. Se ei Oulun päättäjiä huolettanut.
Varoitusmerkkejä ei haluttu lukea ja Oulusta tuli äkillisen rakennemuutoksen alue. Nyt ollaan siinä pisteessä, että on aloitettava menojen ja palvelujen karsinta. Tosiasiat ovat tiedossa, vitkuttelu ei auta, vaan pahentaa tilannetta.
Yksikään vastuullinen kaupunginvaltuutettu ei voi tehdä esityksiä lisämenoista. Kunnallisjärjestöjen illanistujaisissa pitää kehittää ratkaisuja, miten menoja vähentämällä päästään eteenpäin. Samalla on mietittävä ennakkoluulottomia keinoja, joilla parannetaan yrittämisen ja työllistämisen edellytyksiä.
Kaupunginjohtaja Matti Pennasen huoli (Kaleva 2.8.) on otettava tosissaan ja katsottava, minkälaiseen palvelutasoon Oulussa on nykyisellä tulopohjalla varaa. Yleisen taantuman oloissa veronkorotukset ja lisävelanotto eivät voi olla keinovalikoimassa, vaan palvelutarjontaa on perattava, pöyhittävä ja karsittava. Rakennemuutos yhdessä suhdannetaantuman kanssa vaatii monipuolisia ratkaisuja.
Päättäjien hitaus on ollut silmiinpistävää. Taloustilanteen synkästä muutoksesta ja lukuisista selvityksistä huolimatta Oulussa ei ole ryhdytty oikaiseviin toimenpiteisiin. Kevään säästöpuheet on torpattu ja pitkän aikavälin rakenteellisia säästöjä hakeva Oulun palvelumalli 2020 odottaa toteutustaan. Valtuustosopimuksessa on kauniita tavoitteita, mutta vähän konkretiaa.
Oulussa ei ole leikattu mitään, vaikka tulot eivät ole entisellään. Päinvastoin, sieltä ja täältä pulpahtelee uusia hyvää tarkoittavia ehdotuksia, joiden rahoitusta ei ole mietitty lainkaan. Menolisäysten ideoinnin sijaan kaivataan aloitteita, joilla menoja karsitaan.
Oulussa tarvitaan niin lyhyen kuin pitkän aikavälin tasapainottavia toimenpiteitä. Palvelukokonaisuus on mietittävä uudestaan. Viime keväänä sorvattu ehdotus uudesta palvelumallista ei välttämättä riitä.
Kaupunkilaisten palveluksessa on iso joukko osaavia ja kyvykkäitä virkamiehiä, joiden tehtävänä on laatia vaihtoehtoja päättäjille. Päättäjien etuoikeus ja velvollisuus puolestaan on priorisoida lisättävät ja karsittavat palvelut.
Kansalaiskeskustelussa pysäköintiluolastoa on pidetty Oulun talousongelmien yhtenä syypäänä. Kallioparkki ei kuitenkaan ole syy kaupungin heikkoon taloustilanteeseen. Päinvastoin. Kallioparkin vastustajat ja viivyttäjät voivat katsoa peiliin, kun ovat onnistuneet hidastamaan keskustan kehittämistä ja satojen miljoonien eurojen investointeja yli vuosikymmenen ajan.
Oulu ei ole kuoleva kaupunki, vaikka menoja ja palveluja on muutaman vuoden hillittävä. Oulussa on muiden kadehtimia voimavaroja: nuoria, yrittäjyyttä, uskallusta, koulutusta ja itsetuntoa.