Tähtijuttu: Hou­kut­taa­ko Suomi vain hyvällä so­siaa­li­tur­val­laan? – Ilman asen­ne­muu­tos­ta ul­ko­maa­lai­sis­ta ei saada hel­po­tus­ta työ­voi­ma­pu­laan

Koti: Ou­lu­lai­sen Hillin perheen vuoden van­has­sa kodissa mie­len­kiin­toi­sen lisän tuovat si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty vaneri sekä ik­ku­noi­na toi­mi­vat la­si­ele­men­tit

Kolumni

Vit­kut­te­lu maksaa

Rio de Janeirossa kokoontuivat alkukesästä maailman valtiot YK:n siipien suojaan pelastamaan maapalloa.

Rio de Janeirossa kokoontuivat alkukesästä maailman valtiot YK:n siipien suojaan pelastamaan maapalloa. Rio+20 –kokous paneutui kestävään kehitykseen. Kaksikymmentä vuotta aiemmin oltiin saman teeman äärellä Riossa.

Mennyt kaksikymmentä vuotta ei ole ollut mikään menestystarina. Parempaa ei ole luvassa jatkossakaan. Jotain on saatu aikaan, mutta se ei riitä, sillä kestämätön kehitys kiihtyy. Maapallolla edetään oikeaan suuntaan, mutta tavoite karkaa.

Maaillman valtiot saivat aikaiseksi ison nipun hurskaita toivomuksia. Ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävät YK:n kokoukset ovat olleet myös pettymyksiä.

Näiden päätösten jälkeen maapallo ei ole kestävällä kehitysuralla. Kaikkein vaikein tilanne on ympäristön osalta. Eipä sosiaalisesti kestävässä kehityksessäkään ole hurraamista.

Ympäristön kestävyyden kannalta kasvohuonepäästöjen kasvu aiheuttaa maapallon lämpenemistä, josta seuraa vakavia ongelmia. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista on kiistelty vuosia.

Pieni epäilijöiden joukko on saanut mediassa paljon tilaa. Ilmastotieteen saloihin vihkiytymättömän on ollut vaikea muodostaa kantaansa.

Enemmistö ei aina ole oikeassa, mutta kun yli 99 prosenttia ilmastotieteilijöistä on ilmiön olemassaolosta ja vaikutuksista suurin piirtein samaa mieltä, lienee viisasta tukeutua siihen.

Maapallon keskilämpötila on noussut 0,7 astetta sadan vuoden aikana. Nykymenolla lämpötilan nousu kiihtyy niin, että vuonna 2050 on lämpötila noussut selvästi yli kaksi astetta.

Tämä puolestaan merkitsee elämän kannalta monenlaisten ongelmien kasvua. Merkittävin muutos liittyy ääreisilmiöiden voimakkaaseen kasvuun: lisää isoja tulvia, myrskyjä, helteitä, kuivuutta jne. 

Miksi tehokkaita päätöksiä ei saada aikaiseksi, mistä kenkä puristaa?

Suurin ongelma liittyy ”valkoisen miehen taakkaan”. Maapallon kehittynein osa on saanut kasvattaa elintasoaan pilaamalla ympäristöä ja tuottamalla kasvihuonepäästöjä.

Nyt kun kehitysmaat ovat teollistumassa ja aloittamassa saman elintason nousuun vievän polun kulkemisen, esitetään, ettei se käy, koska kasvihuonepäästöjä on hillittävä.

Kehitysmaat ovat oikeassa protestoidessaan kasvua rajoittavia ilmastonmuutostoimia.

Teollisuusmaat ovat valmiit rahoittamaan kehitysmaiden ilmastonmuutosinvestointeja, mutta eivät kehitysmaiden mielestä riittävästi.

Maapallon pelastaminen on pattitilanteessa. Samassa jamassa se on ollut jo yli 20 vuotta.

Maapallolta puuttuu tarpeeksi vahva koko maailmaa säätelevä päätöksentekojärjestelmä.  Ilmastonmuutos ei tunnusta valtioiden rajoja, se ei vaihda valuuttaa eikä tarvitse passia.

Päätöksenteko on kansallista. Kunkin yksittäisen alueen etu ei ole sama kuin maapallon etu. YK:n vahvistaminen olisi välttämätöntä ongelmien ratkaisemiseksi. 

”Valkoisen miehen taakka” ja maailman toimivaltaisen hallituksen puute estävät maapallon suunnan kääntämisen terveelle uralle.

Valtioiden rajat ylittävän päätöksenteon vaikeus on paljastunut myös Euroopassa, joka ei kykene ratkaisemaan maanosan elinvoimaa heikentävää talouskriisiä.  Kansallinen etu voittaa maanosan edun.  

Varhainen puuttuminen olisi kustannustehokasta. Sama sääntö pätee niin ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin talouskriisin hoidossa.

Ongelmat ja ratkaisukeinot ovat eri foorumeilla. Päätöksenteko on kansallista ja ympäristö- ja talousongelmat ovat ylikansallisia.

Todennäköistä on, että päätöksiä tehdään sitten kun on pakko.

Siinä vaiheessa kun ilmastonmuutos aiheuttaa selvästi ja laajasti vakavia ongelmia ihmisille kaikkialla maapallolla, syntyy tarvittavia päätöksiä.

Sama kuvio näyttää toteutuvan myös eurokriisin hoidossa. Vitkuttelulla on iso hintalappu.

Kirjoittaja on toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti.