Valtiotieteen maisteri Kari Vitie pakkailee jo tavaroitaan metsäteollisuuden etujärjestössä Metsäteollisuus ry:ssä. Hänestä tulee valtion virkamies, kun hän aloittaa helmikuun alusta metsäpoliittisena erityisasiantuntijana Suomen suurlähetystössä Berliinissä.
Saksa on Suomen metsäteollisuudelle erittäin tärkeä maa: metsäteollisuuden viennistämme peräti viidennes menee Saksaan. Suomalainen paperi ja puutavara on tunnettu hyvästä laadustaan ja myös hinta on ollut kilpailukyinen.
Nyt myyjän ja ostajan väliin on ängennyt kolmas osapuoli: saksalaiset ja suomalaiset luonnonsuojelujärjestöt, kärjessään Saksan Greenpeace. Ne väittävät, että Pohjois-Suomessa ei suojella tarpeeksi vanhoja metsiä.
Suomen metsänomistajat ja teollisuus ovat toista mieltä: Euroopassa ei ole toista maata, jonka metsäpinta-alasta olisi enemmän suojelussa kuin Suomessa.
Pohjois-Suomessa Greenpeace on ajautunut kärhämöintiin erityisesti Metsähallituksen kanssa. Greenpeace painostaa saksalaisia lehtitaloja, jotta ne kantaisivat vastuuta metsiensuojelusta.
Vitien tehtävänä on toimia linkkinä suomalaisen metsän puolesta saksalaisiin luontojärjestöihin, paperinostajiin, lehtitaloihin, mediaan, poliitikkoihin ja virkamiehiin.
"Tehtäväni on tehdä tunnetuksi Suomen metsätaloutta Saksassa tosiasioiden pohjalta. Seuraan myös Saksan metsäpoliittista keskustelua ja sitä miten se vaikuttaa EU:n metsäpolitiikkaan. Saksassa keskustellaan myös Kanadan ja Indonesian metsistä ja metsiensuojelusta. Suomi on vain yksi maa monien muiden joukosta, vaikka meille keskustelu näyttäytyy niin kuin Saksan ympäristöjärjestöt olisivat kiinnostuneet vain Suomen metsistä", painottaa Vitie.
Ruotsin valtiolla ei ole omaa "metsäasiamiehen" virkaa Berliinissä. Kanadan kaupallinen neuvos Berliinissä hoitaa osaltaan myös metsäasioita.
Greenpeace on
Saksan ykkönen
Vitie kertoo, että Saksassa ehdottomasti tärkein keskustelukumppani on maan suurin luonnonsuojelujärjestö Greenpeace, jolla on oman ilmoituksensa mukaan noin 700 000 tukijaa.
Greenpeacellä ei ole jäseniä kuten perinteisissä yhdistyksissä, vaan toiminnan tukijoita. Hallitusten tai yritysten raha tai tuki ei kelpaa Greenpeacelle lainkaan. Järjestö hyväksyy vain yksityiset lahjoittajat.
"Keskusteluyhteys Saksan Greenpeacen ja Suomen metsäteollisuuden sekä Metsähallituksen välillä on toki olemassa. Greenpeacen peruslähtökohta on, että Pohjois-Suomessa suojellaan liian vähän luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä," selvittää Vitie.
Vitien mukaan on paha juttu, jos Saksassa leviää laajasti sellainen käsitys, että suomalainen paperi tulee metsistä, joita avohakataan tai vielä pahempaa, jos paperi on lähtöisin ikimetsistä.
Luontoarvojen tai ikimetsän määrittely onkin jo vaikeampi juttu, jossa metsänomistajilla ja teollisuudella sekä toisaalla luontojärjestöillä on määritelmänsä.
"Ikimetsän jokainen tuntee sydämessään, niin Greenpeacen edustajat ovat minulle vastanneet", kuittaa Vitie.
Ruotsissa ei ole
metsäkahakoita
Jostain syystä Ruotsissa ei ole nähty sellaisia metsäkahakoita kuin Suomessa aika ajoin luontojärjestöjen ja metsäteollisuuden välillä. "Ruotsin keskustelukulttuuri on toinen kuin Suomessa. Ruotsissa ei ole myöskään perinnettä, että tiukan paikan tullen apua pyydetään maan rajojen ulkopuolelta. Se pätee niin maan politiikassa kuin taloudessakin. Ruotsissa metsäyhtiöt ottivat muutama vuosi sitten käyttöönsä luontojärjestöjen suositteleman metsäsertifioinnin FSC:n. Suomessa on taas käytössä oma yleiseurooppalainen sertifiointi PEFC, jota ympäristöjärjestöt eivät hyväksy. Saksassakin PEFC on yleisin sertifiointi", kertoo Vitie.
Hän muistuttaa, että Ruotsi ei ole lotkauttanut korvaansakaan Saksan metsäkeskustelulle.
"Ehkä me olemme Suomessa liian herkkiä kaikelle kritiikille. Saksan Greenpeace vastaan Suomen metsäteollisuus on kuitenkin väärä asetelma. Saksan kriittistä metsäkeskustelua on pitkään hallinnut Kanada. Ulkopuolinen voisi aivan hyvin sanoa, että metsäsodassa Greenpeace on vastakkain Kanadan kanssa. Sellainen kuva ei vain välity Suomeen asti."